Uutisethttp://arts.aalto.fi/fi/current/news/2013-06-19T12:11:57+00:00FeedCreator 1.7.6(BH) (info@mypapit.net)Aalto-yliopisto käynnistää kansainvälisen Artist-in-Residence -taiteilijahaun2013-06-19T08:40:54+00:002013-06-19T08:40:54+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d8bbf46b9baed8bb11e2a8abc74ba6570f140f14Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Aalto-yliopiston Artist-in-Residence -ohjelma (AiR) on uusi, kaksivuotinen, monialaisille taiteilijoille suunnattu residenssiohjelma Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.
Ohjelma edistää taiteen, tieteen, tekniikan ja talouden vuorovaikutusta ja lisää yhteistyötä alojen välillä. Artist-in-Residence -ohjelma noudattaa parhaiden kansainvälisten yliopistojen käytäntöjä ja se on Pohjoismaissa lajinsa ensimmäinen. Kaksivuotinen residenssikausi kestää tammikuusta 2014 joulukuuhun 2015. Hakuaika päättyy 15. elokuuta 2013.
Artist-in-Residence -ohjelma tarjoaa kokeneille, aktiivisille taiteilijoille ainutlaatuisen tilaisuuden työskennellä Aalto-yliopiston tutkijoiden, opiskelijoiden ja asiantuntijoiden sekä yhteistyökumppaneiden yhteisössä ja käyttää Aalto-yliopiston resursseja taiteellisia ja luovia tuotantojaan varten. Tavoitteena on tuottaa korkealaatuinen, eri taiteenaloja, tutkimusta ja teknologiaa yhdistävä tuotantokokonaisuus. Taiteilijan tehtävä on myös kehittää Aalto-yliopiston taiteellista toimintaa.
– Aalto-yliopistolle residenssitaiteilijan rooli taiteellisen toiminnan kehittäjänä on tärkeä, koska se avaa yhteyksiä moniin suuntiin ja vahvistaa yliopiston ja kulttuurielämän välisiä suhteita. Opiskelijoille ohjelman anti on ammattilaisilta oppiminen ja heidän kanssaan työskentely. Taiteilijalle tämä tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa monialainen ja taiteellisesti kunnianhimoinen tuotanto, jota olisi muuten vaikea toteuttaa, sanoo Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen.
Aalto-yliopisto etsii hakijoita, jotka ovat kiinnostuneita uutta luovasta kokeilusta ja tieteenalojen välisestä työskentelystä, ja joilla on kokemusta monialaisten, mielellään kansainvälisten projektien toteuttamisesta. Valittavan taiteilijan tulee edustaa yhtä tai useampaa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun asiantuntemusalaa muotoilun, median, arkkitehtuurin, elokuvan, taidekasvatuksen ja taiteen parista. Residenssijakson tuloksena syntyvä teos tai muu hanke esitetään yleisölle kauden aikana. Vierailevan taiteilijan rooli vertautuu tutkimuksen saralla postdoc-tutkijaan.
Aalto-yliopisto perusti kansainvälisille taiteilijoille ja asiantuntijoille suunnatun Artist-in-Residence -ohjelman vuonna 2011. Ohjelman ensimmäinen, kutsuttu taiteilija on ollut taiteilija-ohjaaja Marita Liulia. Residenssikaudellaan Liulia tuotti elokuvan Jumalattaren paluu, joka yhdistää elokuvaa, modernia tanssia ja uutta teknologiaa.
]]>Aalto-yliopiston Artist-in-Residence -ohjelma (AiR) on uusi, kaksivuotinen, monialaisille taiteilijoille suunnattu residenssiohjelma Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.
Ohjelma edistää taiteen, tieteen, tekniikan ja talouden vuorovaikutusta ja lisää yhteistyötä alojen välillä. Artist-in-Residence -ohjelma noudattaa parhaiden kansainvälisten yliopistojen käytäntöjä ja se on Pohjoismaissa lajinsa ensimmäinen. Kaksivuotinen residenssikausi kestää tammikuusta 2014 joulukuuhun 2015. Hakuaika päättyy 15. elokuuta 2013.
Artist-in-Residence -ohjelma tarjoaa kokeneille, aktiivisille taiteilijoille ainutlaatuisen tilaisuuden työskennellä Aalto-yliopiston tutkijoiden, opiskelijoiden ja asiantuntijoiden sekä yhteistyökumppaneiden yhteisössä ja käyttää Aalto-yliopiston resursseja taiteellisia ja luovia tuotantojaan varten. Tavoitteena on tuottaa korkealaatuinen, eri taiteenaloja, tutkimusta ja teknologiaa yhdistävä tuotantokokonaisuus. Taiteilijan tehtävä on myös kehittää Aalto-yliopiston taiteellista toimintaa.
– Aalto-yliopistolle residenssitaiteilijan rooli taiteellisen toiminnan kehittäjänä on tärkeä, koska se avaa yhteyksiä moniin suuntiin ja vahvistaa yliopiston ja kulttuurielämän välisiä suhteita. Opiskelijoille ohjelman anti on ammattilaisilta oppiminen ja heidän kanssaan työskentely. Taiteilijalle tämä tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa monialainen ja taiteellisesti kunnianhimoinen tuotanto, jota olisi muuten vaikea toteuttaa, sanoo Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen.
Aalto-yliopisto etsii hakijoita, jotka ovat kiinnostuneita uutta luovasta kokeilusta ja tieteenalojen välisestä työskentelystä, ja joilla on kokemusta monialaisten, mielellään kansainvälisten projektien toteuttamisesta. Valittavan taiteilijan tulee edustaa yhtä tai useampaa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun asiantuntemusalaa muotoilun, median, arkkitehtuurin, elokuvan, taidekasvatuksen ja taiteen parista. Residenssijakson tuloksena syntyvä teos tai muu hanke esitetään yleisölle kauden aikana. Vierailevan taiteilijan rooli vertautuu tutkimuksen saralla postdoc-tutkijaan.
Aalto-yliopisto perusti kansainvälisille taiteilijoille ja asiantuntijoille suunnatun Artist-in-Residence -ohjelman vuonna 2011. Ohjelman ensimmäinen, kutsuttu taiteilija on ollut taiteilija-ohjaaja Marita Liulia. Residenssikaudellaan Liulia tuotti elokuvan Jumalattaren paluu, joka yhdistää elokuvaa, modernia tanssia ja uutta teknologiaa.
]]>Aalto-yliopiston opiskelijatöitä esillä huippugalleriassa Tokiossa2013-06-18T13:43:32+00:002013-06-18T13:43:32+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d81d10bf2ad6d81d11e2a5f07103fbf2c1d3c1d3Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Galleria 21_21 Design Sight Tokiossa avaa juhannuksena näyttelyn, johon on valittu mukaan Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taideteollisen muotoilun opiskelijoiden teoksia.
Mukana ovat opiskelijat Hanna Anonen ja Tero Kuitunen työllään Muukalainen sekä Kristos Mavrostomos ja Anna van der Lei työllään pUu.
Teknologiaa hyödyntävistä muotivaatteistaan tunnetun Issey Miyaken ja kahden muun muotoilijan johtama galleria on saavuttanut legendaarisen maineen. 21_21 Design Sightin muotoilijat tunnetaan ennakkoluulottomuudesta muotoilun kentällä.
– Tätä voisi verrata siihen, että opiskelijoidemme työt olisivat esillä taidemuseo MoMassa New Yorkissa. Uskon opiskelijoidemme töiden päässeen mukaan sen takia, että niistä huokuu juurevuus, rauhallisuus ja hyvä luontosuhde. Meillä on toinen jalka metsässä ja toinen globaalissa maailmassa, mikä näkyy kyvystämme luoda aikaa kestävää laatua, sanoo taideteollisen muotoilun professori Timo Salli.
Color hunting -näyttely käsittelee väreistä lähtevää muotoilua ja avaa uudenlaisia näkökulmia väreihin ja luontoon. Näyttelyn keskiössä ovat kaupungissa ihmisiä ympäröivät puut, joiden merkitystä ja painoarvoa ei tule ajatelleeksi jokapäiväisessä elämässä. Opiskelijoille on annettu tehtäväksi tutkia yhtä kotikaupunkinsa puuta, tarkastella sen taustaa, historiaa ja erityisyyttä. Tehtävänä on ollut tuottaa teoksiin sisältö, jolla houkutellaan kansainvälinen kiinnostus kyseistä puuta kohtaan ja saadaan kävijöitä vierailemaan puun äärellä.
Näyttelyn ajatuksena on, että valitut puut tuovat esiin maailman monipuolisuuden sekä maiden ominaispiirteet ja identiteetin. Näyttelyn on kuratoinut Dai Fujiwara.
Näyttelyyn on valittu Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun lisäksi seitsemän muuta koulua: Tohoku University of Art and Design, HAL Tokyo College of Technology & Design, Hong Kong Design Institute, Parsons The New School for Design, Shih Chein University College of Design, Sydney University of Technology ja Royal College of Art.
]]>Galleria 21_21 Design Sight Tokiossa avaa juhannuksena näyttelyn, johon on valittu mukaan Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taideteollisen muotoilun opiskelijoiden teoksia.
Mukana ovat opiskelijat Hanna Anonen ja Tero Kuitunen työllään Muukalainen sekä Kristos Mavrostomos ja Anna van der Lei työllään pUu.
Teknologiaa hyödyntävistä muotivaatteistaan tunnetun Issey Miyaken ja kahden muun muotoilijan johtama galleria on saavuttanut legendaarisen maineen. 21_21 Design Sightin muotoilijat tunnetaan ennakkoluulottomuudesta muotoilun kentällä.
– Tätä voisi verrata siihen, että opiskelijoidemme työt olisivat esillä taidemuseo MoMassa New Yorkissa. Uskon opiskelijoidemme töiden päässeen mukaan sen takia, että niistä huokuu juurevuus, rauhallisuus ja hyvä luontosuhde. Meillä on toinen jalka metsässä ja toinen globaalissa maailmassa, mikä näkyy kyvystämme luoda aikaa kestävää laatua, sanoo taideteollisen muotoilun professori Timo Salli.
Color hunting -näyttely käsittelee väreistä lähtevää muotoilua ja avaa uudenlaisia näkökulmia väreihin ja luontoon. Näyttelyn keskiössä ovat kaupungissa ihmisiä ympäröivät puut, joiden merkitystä ja painoarvoa ei tule ajatelleeksi jokapäiväisessä elämässä. Opiskelijoille on annettu tehtäväksi tutkia yhtä kotikaupunkinsa puuta, tarkastella sen taustaa, historiaa ja erityisyyttä. Tehtävänä on ollut tuottaa teoksiin sisältö, jolla houkutellaan kansainvälinen kiinnostus kyseistä puuta kohtaan ja saadaan kävijöitä vierailemaan puun äärellä.
Näyttelyn ajatuksena on, että valitut puut tuovat esiin maailman monipuolisuuden sekä maiden ominaispiirteet ja identiteetin. Näyttelyn on kuratoinut Dai Fujiwara.
Näyttelyyn on valittu Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun lisäksi seitsemän muuta koulua: Tohoku University of Art and Design, HAL Tokyo College of Technology & Design, Hong Kong Design Institute, Parsons The New School for Design, Shih Chein University College of Design, Sydney University of Technology ja Royal College of Art.
]]>ARTS+ENG-projekti rakentaa siltoja korkeakoulujen välille2013-06-18T11:16:04+00:002013-06-18T11:16:04+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d8087732a4c4d80811e2a93ec523dfe70d020d02Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos siirtyi Insinööritieteiden korkeakoulusta Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun 1.1.2011. Tätä ennen se oli ollut lähes 140 vuoden ajan osa Teknillistä korkeakoulua ja tämän edeltäjiä.
Muutos tuntui suurelta, ja monet kantoivat huolta vuorovaikutuksen jatkumisesta arkkitehtien ja insinööritieteiden välillä. Tästä syystä Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri teki aloitteen projektin käynnistämisestä, jotta löydettäisiin uusia tasoja korkeakoulujen väliselle toiminnalle.
Projektin loppuseminaari pidettiin Otaniemessä 6. kesäkuuta 2013.
Toisinaan erosta voi seurata hyviä asioita
Alun perin ARTS+ENG-projektissa oli kyse rakentajien välisen yhteistyön syventämisestä. Jo nyt on selvää, että prosessi on laajentunut laitostasolta korkeakoulutasolle.
– Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta ja Insinööritieteen korkeakoulusta on muutoksen myötä lyhyessä ajassa muodostunut ”perheyhteisöksi” luonnehdittava tiimi, sanoi dekaani Helena Hyvönen ja painotti kommenttipuheenvuorossaan, että yhteistyön jatkumisesta on huolehdittava henkilövaihdoksista huolimatta. Hän itse jää eläkkeelle näillä näkymin maaliskuussa 2014 ja dekaani Petri Varsta kesällä 2013.
Moni seminaarin puhujista palautti mieleen kahden vuoden takaisen ajan, jolloin pelot yhteyden katkeamisesta velloivat vahvoina. Yhtä lailla kuitenkin todettiin, että erosta on seurannut hyviäkin asioita.
Muutos on pakottanut tieteenalat tarkastelemaan esimerkiksi opetusmuotoja ja oppimistavoitteita aivan uusista lähtökohdista. Käynnissä oleva tutkintouudistus on tarjonnut luontevan ajankohdan myös opetuksen kehittämiseen.
– Uusien kandidaattiohjelmien opetuksessa yhteiset tilat mahdollistavat kohtaamisen, totesi rehtori Tuula Teeri puheenvuorossaan.
Hän vertasi tieteenalojen välistä vuorovaikutusta siihen, miten Aalto-yliopisto ja teollisuus hakevat jatkuvasti yhteistyölleen uusia uomia.
Prosessin jatkosta huolehditaan
Projektin kautta syntyneet ajatukset on koottu loppuraporttiin, jonka tuloksia esittelivät seminaarissa Saija Hollmén arkkitehtuurin laitokselta ja Chris Rose Rhode Island School of Designista. He kertoivat, että projektissa haluttiin selvittää myös, miten arkkitehtien ja insinöörien kanssakäymistä edistetään maailmalla.
Benchmarking-vierailut tehtiin kolmeen yliopistoon: Stanfordin yliopistoon ja Rhode Island School of Designiin Yhdysvalloissa sekä Bathin yliopistoon Isossa-Britanniassa.
– Yhteistä tarkastelluissa ohjelmissa oli, että ne eivät muodostuneet yksittäisten tieteenalojen irrallisten osioiden yhdistelmistä, vaan niihin oli pikemminkin integroitu kaksi tai useampi tieteenala. Ohjelmien selkeä päämäärä oli tieteenrajojen ylittävä opiskelijakokemus, kertoi Saija Hollmén.
Osa ARTS+ENG-projektin hankkeista on jo edennyt toteutusasteelle. Esimerkkinä tällaisesta mainittiin kandidaattitason Synthesis studio -kurssi, johon osallistuvat molempien korkeakoulujen uudet opiskelijat eli lähes 400 henkeä. Kurssi on lukuvuodesta 2014–2015 alkaen osa myös arkkitehtuurin ja muotoilun laitosten kandidaattiohjelmien pakollista opetusohjelmaa.
– Yhteiset haasteet ja kollegiaalinen ongelmien ratkaiseminen jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana avaavat ovet yhteisten opintokokonaisuuksien toteutukselle ja yhteistyölle myöhemmin työelämässä, painotti professori Juha Paavola.
Lisäksi seminaarissa esiteltiin muita visioita ja mahdollisuuksia, joista osa vei meren taakse Stanfordiin saakka. Loppuraporttiin sisältyy myös aloitteita uusista professuureista ja maisteriohjelmasta. Näistä haku rakenteiden suunnittelun professorin tehtävään rakennustekniikan laitoksella on parhaillaan käynnissä.
– Insinöörien ja arkkitehtien yhteistyöstä käynnistynyt eri alojen kohtaaminen on hyvässä vaiheessa ja uskon, että lähivuosina tullaan saavuttamaan mielenkiintoisia konkreettisia avauksia, totesi dekaani Petri Varsta, totesi dekaani Petri Varsta.
Projektin vetovastuussa ovat olleet korkeakoulujen dekaanit Helena Hyvönen ja Petri Varsta. Toiminnan koordinoinnista vastasivat professori, varadekaani Juha Paavola rakennustekniikan laitokselta ja arkkitehti, yliopisto-opettaja Saija Hollmén arkkitehtuurin laitokselta yhdessä Chris Rosen kanssa. Rose toimii jatkotutkinto-ohjelman johtajana Rhode Island School of Designissa.
]]>Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos siirtyi Insinööritieteiden korkeakoulusta Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun 1.1.2011. Tätä ennen se oli ollut lähes 140 vuoden ajan osa Teknillistä korkeakoulua ja tämän edeltäjiä.
Muutos tuntui suurelta, ja monet kantoivat huolta vuorovaikutuksen jatkumisesta arkkitehtien ja insinööritieteiden välillä. Tästä syystä Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri teki aloitteen projektin käynnistämisestä, jotta löydettäisiin uusia tasoja korkeakoulujen väliselle toiminnalle.
Projektin loppuseminaari pidettiin Otaniemessä 6. kesäkuuta 2013.
Toisinaan erosta voi seurata hyviä asioita
Alun perin ARTS+ENG-projektissa oli kyse rakentajien välisen yhteistyön syventämisestä. Jo nyt on selvää, että prosessi on laajentunut laitostasolta korkeakoulutasolle.
– Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta ja Insinööritieteen korkeakoulusta on muutoksen myötä lyhyessä ajassa muodostunut ”perheyhteisöksi” luonnehdittava tiimi, sanoi dekaani Helena Hyvönen ja painotti kommenttipuheenvuorossaan, että yhteistyön jatkumisesta on huolehdittava henkilövaihdoksista huolimatta. Hän itse jää eläkkeelle näillä näkymin maaliskuussa 2014 ja dekaani Petri Varsta kesällä 2013.
Moni seminaarin puhujista palautti mieleen kahden vuoden takaisen ajan, jolloin pelot yhteyden katkeamisesta velloivat vahvoina. Yhtä lailla kuitenkin todettiin, että erosta on seurannut hyviäkin asioita.
Muutos on pakottanut tieteenalat tarkastelemaan esimerkiksi opetusmuotoja ja oppimistavoitteita aivan uusista lähtökohdista. Käynnissä oleva tutkintouudistus on tarjonnut luontevan ajankohdan myös opetuksen kehittämiseen.
– Uusien kandidaattiohjelmien opetuksessa yhteiset tilat mahdollistavat kohtaamisen, totesi rehtori Tuula Teeri puheenvuorossaan.
Hän vertasi tieteenalojen välistä vuorovaikutusta siihen, miten Aalto-yliopisto ja teollisuus hakevat jatkuvasti yhteistyölleen uusia uomia.
Prosessin jatkosta huolehditaan
Projektin kautta syntyneet ajatukset on koottu loppuraporttiin, jonka tuloksia esittelivät seminaarissa Saija Hollmén arkkitehtuurin laitokselta ja Chris Rose Rhode Island School of Designista. He kertoivat, että projektissa haluttiin selvittää myös, miten arkkitehtien ja insinöörien kanssakäymistä edistetään maailmalla.
Benchmarking-vierailut tehtiin kolmeen yliopistoon: Stanfordin yliopistoon ja Rhode Island School of Designiin Yhdysvalloissa sekä Bathin yliopistoon Isossa-Britanniassa.
– Yhteistä tarkastelluissa ohjelmissa oli, että ne eivät muodostuneet yksittäisten tieteenalojen irrallisten osioiden yhdistelmistä, vaan niihin oli pikemminkin integroitu kaksi tai useampi tieteenala. Ohjelmien selkeä päämäärä oli tieteenrajojen ylittävä opiskelijakokemus, kertoi Saija Hollmén.
Osa ARTS+ENG-projektin hankkeista on jo edennyt toteutusasteelle. Esimerkkinä tällaisesta mainittiin kandidaattitason Synthesis studio -kurssi, johon osallistuvat molempien korkeakoulujen uudet opiskelijat eli lähes 400 henkeä. Kurssi on lukuvuodesta 2014–2015 alkaen osa myös arkkitehtuurin ja muotoilun laitosten kandidaattiohjelmien pakollista opetusohjelmaa.
– Yhteiset haasteet ja kollegiaalinen ongelmien ratkaiseminen jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana avaavat ovet yhteisten opintokokonaisuuksien toteutukselle ja yhteistyölle myöhemmin työelämässä, painotti professori Juha Paavola.
Lisäksi seminaarissa esiteltiin muita visioita ja mahdollisuuksia, joista osa vei meren taakse Stanfordiin saakka. Loppuraporttiin sisältyy myös aloitteita uusista professuureista ja maisteriohjelmasta. Näistä haku rakenteiden suunnittelun professorin tehtävään rakennustekniikan laitoksella on parhaillaan käynnissä.
– Insinöörien ja arkkitehtien yhteistyöstä käynnistynyt eri alojen kohtaaminen on hyvässä vaiheessa ja uskon, että lähivuosina tullaan saavuttamaan mielenkiintoisia konkreettisia avauksia, totesi dekaani Petri Varsta, totesi dekaani Petri Varsta.
Projektin vetovastuussa ovat olleet korkeakoulujen dekaanit Helena Hyvönen ja Petri Varsta. Toiminnan koordinoinnista vastasivat professori, varadekaani Juha Paavola rakennustekniikan laitokselta ja arkkitehti, yliopisto-opettaja Saija Hollmén arkkitehtuurin laitokselta yhdessä Chris Rosen kanssa. Rose toimii jatkotutkinto-ohjelman johtajana Rhode Island School of Designissa.
]]>Kansainvälinen taidepalkinto Petteri Nisuselle ja Tommi Grönlundille2013-06-18T06:44:53+00:002013-06-18T06:44:53+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d7e294add4e0d7e211e29902e51f8f9fdea1dea1Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Taiteilijat Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund saavat Maailman kulttuurineuvoston (World Cultural Council) myöntämän Leonardo da Vinci World Award of Arts 2013 -palkinnon.
Palkinto myönnetään heidän työstään nykytaiteen parissa sekä poikkitaiteellisesta lähestymistavastaan.
Aalto-yliopistossa nykytaiteen professorina toimiva Petteri Nisunen ja hänen yhteistyökumppaninsa Tommi Grönlund ovat tunnustettuja ja kansainvälisesti tunnettuja taiteilijoita. Heidän monialainen lähestymistapansa yhdistää taiteen, muotoilun, arkkitehtuurin ja tieteen. Tekijät käyttävät suurissa tilataideteoksissaan ja installaatioissaan useita erilaisia materiaaleja ja tekniikoita kolmiulotteisista objekteista valoon ja ääneen.
Maailman kulttuurineuvosto huomioi tunnustuksillaan tekijöitä heidän huomattavista saavutuksistaan tieteessä, taiteessa ja koulutuksessa. Leonardo da Vinci -taidepalkinnolla korostetaan monitieteisyyttä sekä tieteen ja taiteen vuorovaikutusta.
– Nisunen ja Grönlund yhdistävät teoksissaan taidetta, muotoilua, arkkitehtuuria ja tiedettä. Näiden teemojen käsittely ilahduttaa meitä kaikkia Aalto-yliopistossa. Heidän teoksissaan kiehtovaa on se, että ne jättävät runsaasti tilaa yleisön omalle tulkinnalle, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.
Taiteilijan työnsä lisäksi Petteri Nisunen opettaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksella. Nisunen on koulutukseltaan arkkitehti, ja opetustyössään hän yhdistää taiteilijan käytännön kokemuksen teoriaan. Tommi Grönlund on paitsi taiteilija myös musiikin tuottaja ja Sähkö Recordings -levy-yhtiön perustaja.
Nisunen ja Grönlund toimivat tieteen ja taiteen raja-alueella. He tekevät usein yhteistyötä muiden taiteilijoiden, muusikoiden ja eri alojen ammattilaisten, kuten tutkijoiden ja insinöörien kanssa. Taiteilijakaksikolla on ollut lukuisia julkisia toimeksiantoja ja näyttelyitä merkittävillä kansainvälisillä foorumeilla.
World Award of Arts 2013 -palkinto ojennetaan taiteilijoille lokakuun 2. päivänä Singaporessa pidettävässä tilaisuudessa.
]]>Taiteilijat Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund saavat Maailman kulttuurineuvoston (World Cultural Council) myöntämän Leonardo da Vinci World Award of Arts 2013 -palkinnon.
Palkinto myönnetään heidän työstään nykytaiteen parissa sekä poikkitaiteellisesta lähestymistavastaan.
Aalto-yliopistossa nykytaiteen professorina toimiva Petteri Nisunen ja hänen yhteistyökumppaninsa Tommi Grönlund ovat tunnustettuja ja kansainvälisesti tunnettuja taiteilijoita. Heidän monialainen lähestymistapansa yhdistää taiteen, muotoilun, arkkitehtuurin ja tieteen. Tekijät käyttävät suurissa tilataideteoksissaan ja installaatioissaan useita erilaisia materiaaleja ja tekniikoita kolmiulotteisista objekteista valoon ja ääneen.
Maailman kulttuurineuvosto huomioi tunnustuksillaan tekijöitä heidän huomattavista saavutuksistaan tieteessä, taiteessa ja koulutuksessa. Leonardo da Vinci -taidepalkinnolla korostetaan monitieteisyyttä sekä tieteen ja taiteen vuorovaikutusta.
– Nisunen ja Grönlund yhdistävät teoksissaan taidetta, muotoilua, arkkitehtuuria ja tiedettä. Näiden teemojen käsittely ilahduttaa meitä kaikkia Aalto-yliopistossa. Heidän teoksissaan kiehtovaa on se, että ne jättävät runsaasti tilaa yleisön omalle tulkinnalle, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.
Taiteilijan työnsä lisäksi Petteri Nisunen opettaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksella. Nisunen on koulutukseltaan arkkitehti, ja opetustyössään hän yhdistää taiteilijan käytännön kokemuksen teoriaan. Tommi Grönlund on paitsi taiteilija myös musiikin tuottaja ja Sähkö Recordings -levy-yhtiön perustaja.
Nisunen ja Grönlund toimivat tieteen ja taiteen raja-alueella. He tekevät usein yhteistyötä muiden taiteilijoiden, muusikoiden ja eri alojen ammattilaisten, kuten tutkijoiden ja insinöörien kanssa. Taiteilijakaksikolla on ollut lukuisia julkisia toimeksiantoja ja näyttelyitä merkittävillä kansainvälisillä foorumeilla.
World Award of Arts 2013 -palkinto ojennetaan taiteilijoille lokakuun 2. päivänä Singaporessa pidettävässä tilaisuudessa.
]]>Yhteistyötä Chilen kanssa jo 20 vuotta2013-06-17T11:36:48+00:002013-06-17T11:36:48+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d7423267770ad74211e28ed423e2a8fbf233f233Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun ja Universidad de Chilen Duo UC School of Designin välinen yhteistyö on jatkunut jo 20 vuotta. Duoc UC sekä entinen Taideteollinen korkeakoulu katsoivat jo pitkälle tulevaisuuteen tehdessään yhteistyösopimuksen koulujen välillä vuonna 1993. Tämä oli Duoc UC:lle ensimmäinen kansainvälinen sopimus.
Kuvassa vasemmalta: Tapani Hyvönen ICSIDin hallituksen jäsen, Helena Hyvönen Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani, Carlos Hinrichsen Director, Relaciones Internacionales, Duoc UC, Chile, Suurlähettiläs Maija Lähteenmäki, emeritusprofessori Yrjö Sotamaa, Allan Najum, 2nd Secretary, Embassy of the Republic of Chile. Edessä: H.E. Ambassador Eduardo Pablo Tapia Riepel, Embassy of the Republic of Chile
Duoc UC halusi kehittää omia kansainvälisiä yhteyksiään, jolla olisi merkitystä heidän opiskelijoilleen ja koulutuksen kehittämiseen. Koulu halusi edistää mahdollisia avauksia muihin kulttuureihin. Oli tärkeää saada sopimus pitkän historian omaavan suomalaisen yliopiston kanssa, jonka alojen välinen monitieteisyys oli jo tällöin hieno esikuva kansainvälisesti.
- Sopimus Duoc UC:n kanssa oli Taideteollisen korkeakoulun ensimmäinen instituutio tasoinen yhteys Chileen ja Latinalaiseen Amerikkaan. Sillä on ainutlaatuinen historiallinen merkitys, koska se avasi tärkeän ikkuna Taideteolliselle korkeakoululle ja myöhemmin Aalto-yliopistolle, sanoo emeritusprofessori Yrjö Sotamaa, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.
Vastavuoroisesti tämä yhteistyö on avannut ovia DuoC UC:lle erityisesti muotoilukoulutuksen suhteen ympäri maailmaa, josta hyvänä esimerkkinä on yliopiston asema ICSID:ssä International Counsil of Societies of Industrial Design sekä yhtenä huipentumana konferenssin isännöinti Cumulus International Association of Universities and Colleges of Art, Design and Media sateenvarjon alla loppuvuodesta 2012.
- Vuonna 1993 koulujen välillä solmittu sopimus ja Aalto-yliopiston kanssa vuonna 2011 päivitetty sopimus on merkittävä virstanpylväs koulutukselle Chilessä. Suomi on koulutuksen kaikilla tasoilla sekä innovaatioissa maailman johtava maa. Yhteistyössä heidän kanssaan Duoc UC tulee jatkossakin tuottamaan maailmanluokan ammattilaisia, joiden panos on keskeinen Chilen talouden kilpailukyvyn parantamiseen. Duoc UC on tehnyt uraauurtavaa työtä Chilen koulutuksen kansainvälistymiselle, Chilen suurlähettiläs Eduardo Tapia toteaa.
Sopimus on ollut hedelmällinen ja suhteet koulujen välillä ovat vahvistuneet vuosien varrella. Hyvänä esimerkkinä on Aalto Design Factoryn avaaminen DuoC UC:ssa marraskuussa 2012. Yhteistyö ja vuorovaikutus Suomen vierailevien professoreiden ja Duoc UC:n opiskelijoiden välillä on ollut akateemisesti merkittävää. Pitkäkestoinen sopimus on tuonut etuja molemmille instituutioille sekä maille.
Lisätietoja: Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu eija.salmi@aalto.fi
]]>Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun ja Universidad de Chilen Duo UC School of Designin välinen yhteistyö on jatkunut jo 20 vuotta. Duoc UC sekä entinen Taideteollinen korkeakoulu katsoivat jo pitkälle tulevaisuuteen tehdessään yhteistyösopimuksen koulujen välillä vuonna 1993. Tämä oli Duoc UC:lle ensimmäinen kansainvälinen sopimus.
Kuvassa vasemmalta: Tapani Hyvönen ICSIDin hallituksen jäsen, Helena Hyvönen Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani, Carlos Hinrichsen Director, Relaciones Internacionales, Duoc UC, Chile, Suurlähettiläs Maija Lähteenmäki, emeritusprofessori Yrjö Sotamaa, Allan Najum, 2nd Secretary, Embassy of the Republic of Chile. Edessä: H.E. Ambassador Eduardo Pablo Tapia Riepel, Embassy of the Republic of Chile
Duoc UC halusi kehittää omia kansainvälisiä yhteyksiään, jolla olisi merkitystä heidän opiskelijoilleen ja koulutuksen kehittämiseen. Koulu halusi edistää mahdollisia avauksia muihin kulttuureihin. Oli tärkeää saada sopimus pitkän historian omaavan suomalaisen yliopiston kanssa, jonka alojen välinen monitieteisyys oli jo tällöin hieno esikuva kansainvälisesti.
- Sopimus Duoc UC:n kanssa oli Taideteollisen korkeakoulun ensimmäinen instituutio tasoinen yhteys Chileen ja Latinalaiseen Amerikkaan. Sillä on ainutlaatuinen historiallinen merkitys, koska se avasi tärkeän ikkuna Taideteolliselle korkeakoululle ja myöhemmin Aalto-yliopistolle, sanoo emeritusprofessori Yrjö Sotamaa, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.
Vastavuoroisesti tämä yhteistyö on avannut ovia DuoC UC:lle erityisesti muotoilukoulutuksen suhteen ympäri maailmaa, josta hyvänä esimerkkinä on yliopiston asema ICSID:ssä International Counsil of Societies of Industrial Design sekä yhtenä huipentumana konferenssin isännöinti Cumulus International Association of Universities and Colleges of Art, Design and Media sateenvarjon alla loppuvuodesta 2012.
- Vuonna 1993 koulujen välillä solmittu sopimus ja Aalto-yliopiston kanssa vuonna 2011 päivitetty sopimus on merkittävä virstanpylväs koulutukselle Chilessä. Suomi on koulutuksen kaikilla tasoilla sekä innovaatioissa maailman johtava maa. Yhteistyössä heidän kanssaan Duoc UC tulee jatkossakin tuottamaan maailmanluokan ammattilaisia, joiden panos on keskeinen Chilen talouden kilpailukyvyn parantamiseen. Duoc UC on tehnyt uraauurtavaa työtä Chilen koulutuksen kansainvälistymiselle, Chilen suurlähettiläs Eduardo Tapia toteaa.
Sopimus on ollut hedelmällinen ja suhteet koulujen välillä ovat vahvistuneet vuosien varrella. Hyvänä esimerkkinä on Aalto Design Factoryn avaaminen DuoC UC:ssa marraskuussa 2012. Yhteistyö ja vuorovaikutus Suomen vierailevien professoreiden ja Duoc UC:n opiskelijoiden välillä on ollut akateemisesti merkittävää. Pitkäkestoinen sopimus on tuonut etuja molemmille instituutioille sekä maille.
Lisätietoja: Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu eija.salmi@aalto.fi
]]>Älypuhelimissa pelkät muodikkaat ominaisuudet eivät riitä2013-06-14T06:28:33+00:002013-06-14T06:28:33+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d4bba2e2ba5ad4bb11e2a4c5ad89c85e73467346Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Kuluttajat muistavat uuden sukupolven älypuhelinten huonoon käytettävyyteen liittyvät kielteiset tunteet vahvemmin kuin alkuinnostukseen liittyvät myönteiset tunteet. Erityisen hyvin muistetaan tilanteet, jossa puhelimen käytettävyyden takia joutuu nolostumaan toisten ihmisten edessä, kertoo tuore tutkimus.
Aalto-yliopiston ja Israelin Ono Academic Collegen yhteinen tutkimus selvitti, miten henkilöiden matkapuhelimia kohtaan tuntemat tunteet muuttuvat ajan myötä ja miten se vaikuttaa heidän päätöksiinsä kuluttajina. Tutkijoiden mukaan tutkimus tarjoaa vahvan tutkimuspohjan, jolla on merkitystä mobiililaitteiden valmistajille ja suunnittelijoille koko maailmassa.
– Käyttäjäkokemus ei perustu ainoastaan niihin tunneperäisiin reaktioihin, joita ilmaistaan, kun tuote hankitaan. Jos kehittäjä ymmärtää paremmin miten keskivertokuluttajan mieli järjestelee ja luokittelee tuotetta kohtaan tunnettuja tunteita ja miten nuo tunteet vaikuttavat käyttäjän käsitykseen itsestään, lisäisi se kuluttajan tyytyväisyyttä ja merkkiuskollisuutta, selvittää Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen tutkijatohtori Sari Kujala.
Alan toimijat ovat tietoisia siitä, että kilpailua markkinaosuuksista määrää merkin vahvuuden lisäksi myös uskollisuus, jota puhelinvalmistajat voivat saada kuluttajat tuntemaan valmistamiaan puhelimia kohtaan.
– Tutkimuksemme paljasti, että tunnekokemuksemme ja tuotearviointimme välinen yhteys ei olekaan niin suoraviivainen. Tunteemme muuttuvat ajan mittaan ja jotkin kokemukset ovat muistettavampia kuin toiset. Matkapuhelinyhtiöt investoivat miljoonia dollareita kehitykseen ja suunnitteluun ällistyttääkseen kuluttajat, mutta ne eivät aina täysin ymmärrä, mitkä tekijät hinnan ja käyttäjäkokemuksen lisäksi saattavat vaikuttaa siihen, miten loppukäyttäjät todella näkevät niiden tuotteet, Kujala sanoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa käyttäjien kielteisistä tunteista johtui tuotteen huonosta käytettävyydestä, laitetta ei osattu käyttää asianmukaisesti. Osa käyttäjistä ei esimerkiksi tiennyt, miten uudella laitteella päätetään keskustelu.
– Sellaisen perustoiminnon käsittämättä jääminen nakertaa käyttäjän käsitystä itsestään ja saa aikaan vahvan kielteisen tunteen, joka ajan mittaan alkaa määrittää tuotetta koskevaa yleistä näkemystä, sanoo Miron-Shatz, Ono Academic Collegen lääketieteellisten päätösten tutkimusinstituutin johtaja.
Lisätiedot:
Tutkijatohtori Sari Kujala puh. 050 386 2768 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Muotoilun laitos
]]>Kuluttajat muistavat uuden sukupolven älypuhelinten huonoon käytettävyyteen liittyvät kielteiset tunteet vahvemmin kuin alkuinnostukseen liittyvät myönteiset tunteet. Erityisen hyvin muistetaan tilanteet, jossa puhelimen käytettävyyden takia joutuu nolostumaan toisten ihmisten edessä, kertoo tuore tutkimus.
Aalto-yliopiston ja Israelin Ono Academic Collegen yhteinen tutkimus selvitti, miten henkilöiden matkapuhelimia kohtaan tuntemat tunteet muuttuvat ajan myötä ja miten se vaikuttaa heidän päätöksiinsä kuluttajina. Tutkijoiden mukaan tutkimus tarjoaa vahvan tutkimuspohjan, jolla on merkitystä mobiililaitteiden valmistajille ja suunnittelijoille koko maailmassa.
– Käyttäjäkokemus ei perustu ainoastaan niihin tunneperäisiin reaktioihin, joita ilmaistaan, kun tuote hankitaan. Jos kehittäjä ymmärtää paremmin miten keskivertokuluttajan mieli järjestelee ja luokittelee tuotetta kohtaan tunnettuja tunteita ja miten nuo tunteet vaikuttavat käyttäjän käsitykseen itsestään, lisäisi se kuluttajan tyytyväisyyttä ja merkkiuskollisuutta, selvittää Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen tutkijatohtori Sari Kujala.
Alan toimijat ovat tietoisia siitä, että kilpailua markkinaosuuksista määrää merkin vahvuuden lisäksi myös uskollisuus, jota puhelinvalmistajat voivat saada kuluttajat tuntemaan valmistamiaan puhelimia kohtaan.
– Tutkimuksemme paljasti, että tunnekokemuksemme ja tuotearviointimme välinen yhteys ei olekaan niin suoraviivainen. Tunteemme muuttuvat ajan mittaan ja jotkin kokemukset ovat muistettavampia kuin toiset. Matkapuhelinyhtiöt investoivat miljoonia dollareita kehitykseen ja suunnitteluun ällistyttääkseen kuluttajat, mutta ne eivät aina täysin ymmärrä, mitkä tekijät hinnan ja käyttäjäkokemuksen lisäksi saattavat vaikuttaa siihen, miten loppukäyttäjät todella näkevät niiden tuotteet, Kujala sanoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa käyttäjien kielteisistä tunteista johtui tuotteen huonosta käytettävyydestä, laitetta ei osattu käyttää asianmukaisesti. Osa käyttäjistä ei esimerkiksi tiennyt, miten uudella laitteella päätetään keskustelu.
– Sellaisen perustoiminnon käsittämättä jääminen nakertaa käyttäjän käsitystä itsestään ja saa aikaan vahvan kielteisen tunteen, joka ajan mittaan alkaa määrittää tuotetta koskevaa yleistä näkemystä, sanoo Miron-Shatz, Ono Academic Collegen lääketieteellisten päätösten tutkimusinstituutin johtaja.
Lisätiedot:
Tutkijatohtori Sari Kujala puh. 050 386 2768 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Muotoilun laitos
]]>Mari Isopahkala puhuu muotojen kielellä2013-06-11T09:00:42+00:002013-06-11T09:00:42+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d2756517befcd27511e28eeee774b856a66fa66fAalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Design Forum Finlandin Vuoden nuori muotoilija -palkinnon on saanut muotoilija Mari Isopahkala. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi entisestä Taideteollisesta korkeakoulusta. Isopahkala on Aalto-yliopiston lisäksi opiskellut huonekalu- ja sisustussuunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa. Nuorten muotoilijoiden näyttely on avoinna Design Forum Showroomissa elokuun puoliväliin.
Mari Isopahkala on freelance-muotoilija, joka työskentelee laaja-alaisesti niin astioiden, korujen, huonekalujen, valaisimien kuin tilasuunnittelunkin parissa. Hänen viimeisimpiä ja tunnetuimpia töitään ovat muun muassa korusarjat Suma Ja Winter Pearl Lapponia Jewelrylle, sekä Konkkaronkka-aterinsarja Marimekolle.
Palkintojury korosti Mari Isopahkalan vahvaa ja ammattimaista otetta työhönsä ja tuotantoonsa. Hän edustaa traditionaalista tekijyyttä, mutta vie sitä samalla eteenpäin rohkeasti ja rajoja ylittäen.
- Koen palkinnon erityisesti tunnustukseksi. Olen tehnyt tinkimättömästi ja määrätietoisesti töitä koko valmistumisen jälkeisen ajan. Nyt uurastus palkitaan. Olen erittäin iloinen juryn saatesanoista. On hienoa saada tunnustusta suunnittelun ammattilaisena. On palkitsevaa kuulla, että työni on noteerattu ja että sitä arvostetaan, sanoo Mari Isopahkala.
Isopahkala on esitellyt töitään useissa kansainvälisissä näyttelyissä niin yksin kuin erilaisten designkollektiivien kanssa. Monipuoliset näyttelyt ovat vieneet Isopahkalaa muun muassa pitkin Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja. Viime vuonna hän sai myös pohjoismaisen muotoilijatunnustuksen Nova Nordic Designer Of The Year 2012 -palkinnon.
“Astu rohkeasti rajojen yli”
Mari Isopahkala on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun alumni ja mukana uudessa alumnivideosarjassa. Videolla hän kertoo kokemuksistaan yliopistossa.
- Minulla on paljon hyviä muistoja Aallosta. Matkustelimme, vierailimme näyttelyissä ja messuilla, esimerkiksi Milanossa ja Berliinissä, myös monissa muissa paikoissa. Opiskeluaikoina tapasimme paljon ihmisiä, mukaan lukien verkostojen kannalta tärkeitä ja vaikutusvaltaisia ihmisiä, muistelee Mari Isopahkala.
Mari Isopahkala kertoo viettäneen opiskeluaikansa innostavien opettajien ympäröimänä. Hän on iloinen siitä, että sai opiskeluaikana nähdä ja kokea paljon erilaisia asioita.
- Opin kouluaikoina sen, ettei kannata pysyä vain Suomessa. Ylitä rajat rohkeasti, ja näytä muille mitä osaat, toteaa Isopahkala.
- Minun unelmani ovat suhteellisen pieniä. Olen onnellinen jos saan jatkaa töitä suunnittelijana kuten tällä hetkellä, visioi tulevaisuuttaan Mari Isopahkala.
Katso Aalto-yliopiston alumnivideo Mari Isopahkalasta!
]]>Design Forum Finlandin Vuoden nuori muotoilija -palkinnon on saanut muotoilija Mari Isopahkala. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi entisestä Taideteollisesta korkeakoulusta. Isopahkala on Aalto-yliopiston lisäksi opiskellut huonekalu- ja sisustussuunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa. Nuorten muotoilijoiden näyttely on avoinna Design Forum Showroomissa elokuun puoliväliin.
Mari Isopahkala on freelance-muotoilija, joka työskentelee laaja-alaisesti niin astioiden, korujen, huonekalujen, valaisimien kuin tilasuunnittelunkin parissa. Hänen viimeisimpiä ja tunnetuimpia töitään ovat muun muassa korusarjat Suma Ja Winter Pearl Lapponia Jewelrylle, sekä Konkkaronkka-aterinsarja Marimekolle.
Palkintojury korosti Mari Isopahkalan vahvaa ja ammattimaista otetta työhönsä ja tuotantoonsa. Hän edustaa traditionaalista tekijyyttä, mutta vie sitä samalla eteenpäin rohkeasti ja rajoja ylittäen.
- Koen palkinnon erityisesti tunnustukseksi. Olen tehnyt tinkimättömästi ja määrätietoisesti töitä koko valmistumisen jälkeisen ajan. Nyt uurastus palkitaan. Olen erittäin iloinen juryn saatesanoista. On hienoa saada tunnustusta suunnittelun ammattilaisena. On palkitsevaa kuulla, että työni on noteerattu ja että sitä arvostetaan, sanoo Mari Isopahkala.
Isopahkala on esitellyt töitään useissa kansainvälisissä näyttelyissä niin yksin kuin erilaisten designkollektiivien kanssa. Monipuoliset näyttelyt ovat vieneet Isopahkalaa muun muassa pitkin Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja. Viime vuonna hän sai myös pohjoismaisen muotoilijatunnustuksen Nova Nordic Designer Of The Year 2012 -palkinnon.
“Astu rohkeasti rajojen yli”
Mari Isopahkala on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun alumni ja mukana uudessa alumnivideosarjassa. Videolla hän kertoo kokemuksistaan yliopistossa.
- Minulla on paljon hyviä muistoja Aallosta. Matkustelimme, vierailimme näyttelyissä ja messuilla, esimerkiksi Milanossa ja Berliinissä, myös monissa muissa paikoissa. Opiskeluaikoina tapasimme paljon ihmisiä, mukaan lukien verkostojen kannalta tärkeitä ja vaikutusvaltaisia ihmisiä, muistelee Mari Isopahkala.
Mari Isopahkala kertoo viettäneen opiskeluaikansa innostavien opettajien ympäröimänä. Hän on iloinen siitä, että sai opiskeluaikana nähdä ja kokea paljon erilaisia asioita.
- Opin kouluaikoina sen, ettei kannata pysyä vain Suomessa. Ylitä rajat rohkeasti, ja näytä muille mitä osaat, toteaa Isopahkala.
- Minun unelmani ovat suhteellisen pieniä. Olen onnellinen jos saan jatkaa töitä suunnittelijana kuten tällä hetkellä, visioi tulevaisuuttaan Mari Isopahkala.
Katso Aalto-yliopiston alumnivideo Mari Isopahkalasta!
]]>Terveydenhuollon kysymysten äärellä2013-06-10T13:26:21+00:002013-06-10T13:26:21+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d1d156e7a8b4d1d111e2ac19295d6b42d972d972Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Aalto-yliopisto haluaa nostaa sote-keskusteluun hyvinvointipalveluiden sisältöjen ja toimintatapojen muuttamisen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on ollut laajasti julkisuudessa. Uudistusten lähtökohtana ovat kuitenkin olleet hallinnollisiin rakenteisiin liittyvät kysymykset tai julkisen ja yksityisen palvelutuotannon suhteet.
Aalto-yliopistossa 6. – 7.6. järjestetyssä Regional Health Care in 2025 -konferenssissa pohdittiin terveydenhuollon palvelutuotantoon liittyviä kysymyksiin. Mukana oli asiantuntijoita myös muista Euroopan maista, kuten Tanskasta ja Hollannista.
Pohdinnan alla olivat kysymykset siitä, minkälaiselle yhteiskunnalle palveluita suunnitellaan, missä potilaita hoidetaan ja miten terveydenhuoltoa koskevat muutokset huomioidaan esimerkiksi sairaaloiden suunnittelussa ja arkkitehtuurissa.
Ikääntyminen luo paineita
Konferenssissa puhunut valtiosihteeri Martti Hetemäki korostaa väestön ikääntymisen terveydenhuollolle luomia paineita. Vuonna 2030 päälle 40 prosenttia väestöstä on yli 65-vuotiaita. Ikärakenteen muutos hidastaa taloudellista kasvua, mutta samaan aikaan terveydenhuoltoon tarvittaisiin yhä enemmän rahaa.
Hetemäki kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa sairaaloiden käyttö on muihin EU-maihin verrattuna korkea.
̶ Sairaalahoito on kaikkein kalleinta terveydenhuoltoa, Hetemäki sanoo.
Hän kannustaakin pohtimaan, voisiko ei-institutionaalista, pitkäaikaista hoitoa kehittää Suomessa pitemmälle. Sen sijaan, että potilaita makuutetaan kalliilla hinnalla sairaalassa, tulisi esimerkiksi miettiä erilaisia vaihtoehtoja potilaan kuntouttamiseen.
Sairaalat nykyaikaan
Myös sairaalarakennusten tulisi pysyä terveydenhuollon muutosten perässä. Arkkitehti, Adjunct Professor Teemu Kurkela kertoo, ettei Suomeen kuitenkaan ole 1970-luvun jälkeen rakennettu yhtään uutta sairaalaa.
̶ Jos katsotaan kuvia 1970-luvun ostoskeskuksista, ne näyttävät vanhoilta, mutta kuvat 1970-luvun sairaaloista paljastavat sen, mitä sairaalat ovat nykyäänkin. Kehitystä ei ole tapahtunut, Kurkela sanoo.
Sairaala-arkkitehtuurin tuominen nykyaikaan on tärkeää, koska arkkitehtuurilla on vaikutusta terveydenhuollon prosessien toimivuuteen. Kurkela on perehtynyt sairaalaympäristöjen modernisoimiseen ja on mukana suunnittelemassa uutta sairaalaa Jyväskylään.
Suunnittelussa hyödynnetään Aalto-yliopiston Sotera-instituutin tutkimustietoa. Sotera toimii yhteistyössä koko sosiaali- ja terveydenhuollon kentän ja erityisesti sen rakentamiseen liittyvien ongelmien ja kehitystehtävien parissa.
Jyväskylän uusi sairaala valmistuu vuonna 2019. Tavoite on korkea: sairaalasta halutaan tehdä Suomen modernein ja tehokkain, potilaslähtöinen sairaala.
̶ Käytännössä puhutaan alueellisen systeemin uudelleenjärjestelystä, jossa integroidaan erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja sosiaalitoimi. Tähän tarvittavat elementit pitää asettaa sairaalaan konkreettisesti. Analysoimme sairaalan eri toimintoja ja etsimme ratkaisuja myös muualta Euroopasta – katsomme, miten asioita on tehty muissa maissa.
]]>Aalto-yliopisto haluaa nostaa sote-keskusteluun hyvinvointipalveluiden sisältöjen ja toimintatapojen muuttamisen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on ollut laajasti julkisuudessa. Uudistusten lähtökohtana ovat kuitenkin olleet hallinnollisiin rakenteisiin liittyvät kysymykset tai julkisen ja yksityisen palvelutuotannon suhteet.
Aalto-yliopistossa 6. – 7.6. järjestetyssä Regional Health Care in 2025 -konferenssissa pohdittiin terveydenhuollon palvelutuotantoon liittyviä kysymyksiin. Mukana oli asiantuntijoita myös muista Euroopan maista, kuten Tanskasta ja Hollannista.
Pohdinnan alla olivat kysymykset siitä, minkälaiselle yhteiskunnalle palveluita suunnitellaan, missä potilaita hoidetaan ja miten terveydenhuoltoa koskevat muutokset huomioidaan esimerkiksi sairaaloiden suunnittelussa ja arkkitehtuurissa.
Ikääntyminen luo paineita
Konferenssissa puhunut valtiosihteeri Martti Hetemäki korostaa väestön ikääntymisen terveydenhuollolle luomia paineita. Vuonna 2030 päälle 40 prosenttia väestöstä on yli 65-vuotiaita. Ikärakenteen muutos hidastaa taloudellista kasvua, mutta samaan aikaan terveydenhuoltoon tarvittaisiin yhä enemmän rahaa.
Hetemäki kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa sairaaloiden käyttö on muihin EU-maihin verrattuna korkea.
̶ Sairaalahoito on kaikkein kalleinta terveydenhuoltoa, Hetemäki sanoo.
Hän kannustaakin pohtimaan, voisiko ei-institutionaalista, pitkäaikaista hoitoa kehittää Suomessa pitemmälle. Sen sijaan, että potilaita makuutetaan kalliilla hinnalla sairaalassa, tulisi esimerkiksi miettiä erilaisia vaihtoehtoja potilaan kuntouttamiseen.
Sairaalat nykyaikaan
Myös sairaalarakennusten tulisi pysyä terveydenhuollon muutosten perässä. Arkkitehti, Adjunct Professor Teemu Kurkela kertoo, ettei Suomeen kuitenkaan ole 1970-luvun jälkeen rakennettu yhtään uutta sairaalaa.
̶ Jos katsotaan kuvia 1970-luvun ostoskeskuksista, ne näyttävät vanhoilta, mutta kuvat 1970-luvun sairaaloista paljastavat sen, mitä sairaalat ovat nykyäänkin. Kehitystä ei ole tapahtunut, Kurkela sanoo.
Sairaala-arkkitehtuurin tuominen nykyaikaan on tärkeää, koska arkkitehtuurilla on vaikutusta terveydenhuollon prosessien toimivuuteen. Kurkela on perehtynyt sairaalaympäristöjen modernisoimiseen ja on mukana suunnittelemassa uutta sairaalaa Jyväskylään.
Suunnittelussa hyödynnetään Aalto-yliopiston Sotera-instituutin tutkimustietoa. Sotera toimii yhteistyössä koko sosiaali- ja terveydenhuollon kentän ja erityisesti sen rakentamiseen liittyvien ongelmien ja kehitystehtävien parissa.
Jyväskylän uusi sairaala valmistuu vuonna 2019. Tavoite on korkea: sairaalasta halutaan tehdä Suomen modernein ja tehokkain, potilaslähtöinen sairaala.
̶ Käytännössä puhutaan alueellisen systeemin uudelleenjärjestelystä, jossa integroidaan erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja sosiaalitoimi. Tähän tarvittavat elementit pitää asettaa sairaalaan konkreettisesti. Analysoimme sairaalan eri toimintoja ja etsimme ratkaisuja myös muualta Euroopasta – katsomme, miten asioita on tehty muissa maissa.
]]>Graafisen suunnittelun opiskelijoille European Design Awards -hopea2013-06-10T10:59:37+00:002013-06-10T10:59:37+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d1bcd78501acd1bc11e28fd3d30ba78433e533e5Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Tuli & Savu -lehden tuplanumero 65 & 66 sai hopeaa European Design Awards -kilpailussa.
Lehden graafisen suunnittelun ja taiton tekivät opiskelijat Jenni Viitanen ja Ulla Eronen.
Palkintojenjakogaala järjestettiin Belgradissa 9.6.
– Hopeavoitto merkitsee meille paljon, sillä on hienoa saada tunnustusta myös kansainvälisestä kilpailusta. Tämä tuli mukavana yllätyksenä! Jenni ja Ulla sanovat.
Graafisen suunnittelun opiskelijat ovat taittaneet Tuli & Savu -runouslehteä vuodesta 2003. Jokaista numeroa taittaa aina kaksi opiskelijaa yhdessä, mutta samojen tekijöiden kädenjälki näkyy lehdessä vain kerran. Neljästi vuodessa ilmestyvään lehteen valitaan joka kerta uudet graafiset suunnittelijat.
– Tuli & Savu on todella kiitollinen työtehtävä. Inspiroivaa ja tasokasta kaunokirjallista materiaalia saa käsitellä hyvin vapaasti ja toimitus on avoin kaikenlaisille ideoille. Työtä oli ilo tehdä!
European Design Awards -palkinnot jaetaan vuosittain eurooppalaisille suunnittelijoille viestinnän alan muotoilusta. Tuomareina toimivat eurooppalaisten muotoilulehtien edustajat. Kilpailuun osallistui tänä vuonna kaikkiaan 1048. Suomesta mukana oli 30 työtä.
Kuva: Marina Ekroos
Tuli & Savu -lehteä painaa Lönnberg Print & Promo.
]]>Tuli & Savu -lehden tuplanumero 65 & 66 sai hopeaa European Design Awards -kilpailussa.
Lehden graafisen suunnittelun ja taiton tekivät opiskelijat Jenni Viitanen ja Ulla Eronen.
Palkintojenjakogaala järjestettiin Belgradissa 9.6.
– Hopeavoitto merkitsee meille paljon, sillä on hienoa saada tunnustusta myös kansainvälisestä kilpailusta. Tämä tuli mukavana yllätyksenä! Jenni ja Ulla sanovat.
Graafisen suunnittelun opiskelijat ovat taittaneet Tuli & Savu -runouslehteä vuodesta 2003. Jokaista numeroa taittaa aina kaksi opiskelijaa yhdessä, mutta samojen tekijöiden kädenjälki näkyy lehdessä vain kerran. Neljästi vuodessa ilmestyvään lehteen valitaan joka kerta uudet graafiset suunnittelijat.
– Tuli & Savu on todella kiitollinen työtehtävä. Inspiroivaa ja tasokasta kaunokirjallista materiaalia saa käsitellä hyvin vapaasti ja toimitus on avoin kaikenlaisille ideoille. Työtä oli ilo tehdä!
European Design Awards -palkinnot jaetaan vuosittain eurooppalaisille suunnittelijoille viestinnän alan muotoilusta. Tuomareina toimivat eurooppalaisten muotoilulehtien edustajat. Kilpailuun osallistui tänä vuonna kaikkiaan 1048. Suomesta mukana oli 30 työtä.
Kuva: Marina Ekroos
Tuli & Savu -lehteä painaa Lönnberg Print & Promo.
]]>Aina erilainen Tuli & Savu2013-06-10T10:55:32+00:002013-06-10T10:55:32+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2d1bc45c9d5f8d1bc11e282ec9fca989ce7dde7ddAalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Graafisen suunnittelun koulutusohjelma ja runouslehti Tuli & Savu ovat tehneet yhteistyötä jo kymmenen vuotta. Lehden ulkoasu haastaa printin sovinnaisuuksia ja on joka numerossa erilainen.
Kun Tuli & Savu -lehden numeroita näkee lojumassa pöydällä, niitä tekee mieli koskettaa. Ne kaikki tuntuvatkin kädessä erilaiselta, sillä välillä kannet ovat kuviollisia ja kiiltäviä, välillä mattapintaisia ja karheita. Sisäsivuilla teksti voi olla miten päin tahansa, isoa tai pientä, värikästä tai mustaa. Ainoastaan lehden muoto on kaikissa kappaleissa sama suorakaide.
Runousyhdistys Nihil Interit ry:n julkaisema ja Lönnberg Print & Promon painama Tuli&Savu perustettiin vuonna 1994. Lehteä ovat vuodesta 2003 asti taittaneet Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun graafisen suunnittelun opiskelijat.
Jokaista numeroa taittaa aina kaksi opiskelijaa yhdessä, mutta samojen tekijöiden kädenjälki näkyy vain yhdessä numerossa. Neljästi vuodessa ilmestyvään lehteen valitaan kerta kerralta uudet graafiset suunnittelijat.
Kokeilulle tilaa
Tuli & Savu -lehden päätoimittaja, runoilija Mikael Brygger ja graafisen suunnittelun lehtori Arja Karhumaa kertovat, että opiskelijoille on annettu vapaat kädet kokeilla uutta. Bryggerin mielestä tällainen vapaus tukee kokeellista estetiikkaa loistavalla tavalla.
– Lehti keksitään uudestaan jokaisessa numerossa. Sillä ei ole esimerkiksi mitään virallista logoa tai fonttia, hän selvittää.
Lehteä taittavia opiskelijoita ohjaava Karhumaa kertoo, että opiskelijoille lehden taittaminen on haluttu projekti – siihen suorastaan jonotetaan.
– Graafisen suunnittelun opiskelijoille Tuli & Savu on aika erilainen työ kuin muiden toimeksiantajien projektit, sillä lehtimaailmassa ei aina voi liikkua tällaisessa ilmaisullisessa marginaalissa.
Marginaali onkin paikka, jossa kokeilu saa tilaa ja josta yleensä nousee jotain myös valtavirtaan. Yleensä lehden identiteettiä pidetään hyvin tärkeänä – ja identiteetin visuaaliseen luomiseen liittyy tiettyjä konventioita.
– Marginaalisessa lehdessä näitä asioita on varaa haastaa. Lehti, joka ei puhu konventioilla, tekee näkyväksi sen, mitä konventioista puuttuu, Karhumaa kiteyttää.
Kieli on kuva
Brygger ja Karhumaa uskovat, että graafinen suunnittelu ja runous tukevat toisiaan hyvin. Ei nimittäin ole samantekevää, miltä runo näyttää, kun se painetaan paperille.
– Runous on läpi historian ollut avoin muille taiteenaloille. 2000-luvulla on syntynyt uusia runouden lajityyppejä, kuten visuaalinen runous. Se pyrkii käsittelemään merkitykseen ja
tekstuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä hyödyntämällä kuvataiteen keinoja, Brygger havainnollistaa.
Karhumaan mukaan aikakauslehdissä on alettu tiedostaa, että sanojen ulkoasu tuo merkitykseen jotakin lisää. Kirjoitettu kieli on aina kuva; katsomatta siihen ei pääse käsiksi. Lehtijuttujen otsikotkin ovat monesti visuaalista leikittelyä, jossa kirjaimet ovat kuin kuvia.
– Mielestäni siinä, mihin runo painetaan ja mihin ympäristöön se sijoittuu, on aina ollut merkitystä. Esimerkiksi valkoinen paperi on alkanut merkitä hiljaisuutta. Kun siihen laittaa sanoja keskelle, sanat ovat hiljaisuudessa, Brygger kuvailee.
Lehti voi olla esine
Median murroksessa moni printtijulkaisu siirtyy digitaaliseen muotoon. Se pakottaa lehdet erottautumaan toisistaan. Pelkkä hyvä sisältö ei enää riitä.
– Tuli & Savu -lehdestä on haluttu tehdä sellainen, että se olisi esineenä yhtä ainutkertainen kuin sisällöllisesti. Siksi jokainen lehti on aina erinäköinen, Mikael Brygger selvittää.
Monesti digitaaliseen muotoon siirtymisestä on hyötyä, sillä silloin asiat siirtyvät hakukoneiden saavutettaviksi. Toisaalta on paljon sellaista, jota edelleen halutaan pitää paperilla.
– Olemme yhä fyysisiä olentoja fyysisessä maailmassa. Meillä on pitkä traditio käsin kosketeltavista lehdistä. Luulen, että jatkossa vain harkitaan tarkemmin, mitä asioita tehdään paperille, Arja Karhumaa toteaa.
Harkintaa kaivataan Karhumaan mielestä silloinkin, kun lähdetään menemään teknologia edellä. Sen sijaan, että halutaan tehdä sisältöä uuteen hienoon teknologiaan, koska sellainen on olemassa, pitäisi miettiä, missä tietty sisältö tulisi julkaista.
Tuli & Savu -lehdessä julkaistu sisältö tuskin päätyy paperinkeräykseen. Lehti on joka kerta erilainen esine, jota ei halua heittää pois.
Teksti: Tea Kalska
Mikael Bryggerin kuva: Leena Lahti Arja Karhumaan kuva: Sanna Peurakoski.
]]>Graafisen suunnittelun koulutusohjelma ja runouslehti Tuli & Savu ovat tehneet yhteistyötä jo kymmenen vuotta. Lehden ulkoasu haastaa printin sovinnaisuuksia ja on joka numerossa erilainen.
Kun Tuli & Savu -lehden numeroita näkee lojumassa pöydällä, niitä tekee mieli koskettaa. Ne kaikki tuntuvatkin kädessä erilaiselta, sillä välillä kannet ovat kuviollisia ja kiiltäviä, välillä mattapintaisia ja karheita. Sisäsivuilla teksti voi olla miten päin tahansa, isoa tai pientä, värikästä tai mustaa. Ainoastaan lehden muoto on kaikissa kappaleissa sama suorakaide.
Runousyhdistys Nihil Interit ry:n julkaisema ja Lönnberg Print & Promon painama Tuli&Savu perustettiin vuonna 1994. Lehteä ovat vuodesta 2003 asti taittaneet Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun graafisen suunnittelun opiskelijat.
Jokaista numeroa taittaa aina kaksi opiskelijaa yhdessä, mutta samojen tekijöiden kädenjälki näkyy vain yhdessä numerossa. Neljästi vuodessa ilmestyvään lehteen valitaan kerta kerralta uudet graafiset suunnittelijat.
Kokeilulle tilaa
Tuli & Savu -lehden päätoimittaja, runoilija Mikael Brygger ja graafisen suunnittelun lehtori Arja Karhumaa kertovat, että opiskelijoille on annettu vapaat kädet kokeilla uutta. Bryggerin mielestä tällainen vapaus tukee kokeellista estetiikkaa loistavalla tavalla.
– Lehti keksitään uudestaan jokaisessa numerossa. Sillä ei ole esimerkiksi mitään virallista logoa tai fonttia, hän selvittää.
Lehteä taittavia opiskelijoita ohjaava Karhumaa kertoo, että opiskelijoille lehden taittaminen on haluttu projekti – siihen suorastaan jonotetaan.
– Graafisen suunnittelun opiskelijoille Tuli & Savu on aika erilainen työ kuin muiden toimeksiantajien projektit, sillä lehtimaailmassa ei aina voi liikkua tällaisessa ilmaisullisessa marginaalissa.
Marginaali onkin paikka, jossa kokeilu saa tilaa ja josta yleensä nousee jotain myös valtavirtaan. Yleensä lehden identiteettiä pidetään hyvin tärkeänä – ja identiteetin visuaaliseen luomiseen liittyy tiettyjä konventioita.
– Marginaalisessa lehdessä näitä asioita on varaa haastaa. Lehti, joka ei puhu konventioilla, tekee näkyväksi sen, mitä konventioista puuttuu, Karhumaa kiteyttää.
Kieli on kuva
Brygger ja Karhumaa uskovat, että graafinen suunnittelu ja runous tukevat toisiaan hyvin. Ei nimittäin ole samantekevää, miltä runo näyttää, kun se painetaan paperille.
– Runous on läpi historian ollut avoin muille taiteenaloille. 2000-luvulla on syntynyt uusia runouden lajityyppejä, kuten visuaalinen runous. Se pyrkii käsittelemään merkitykseen ja
tekstuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä hyödyntämällä kuvataiteen keinoja, Brygger havainnollistaa.
Karhumaan mukaan aikakauslehdissä on alettu tiedostaa, että sanojen ulkoasu tuo merkitykseen jotakin lisää. Kirjoitettu kieli on aina kuva; katsomatta siihen ei pääse käsiksi. Lehtijuttujen otsikotkin ovat monesti visuaalista leikittelyä, jossa kirjaimet ovat kuin kuvia.
– Mielestäni siinä, mihin runo painetaan ja mihin ympäristöön se sijoittuu, on aina ollut merkitystä. Esimerkiksi valkoinen paperi on alkanut merkitä hiljaisuutta. Kun siihen laittaa sanoja keskelle, sanat ovat hiljaisuudessa, Brygger kuvailee.
Lehti voi olla esine
Median murroksessa moni printtijulkaisu siirtyy digitaaliseen muotoon. Se pakottaa lehdet erottautumaan toisistaan. Pelkkä hyvä sisältö ei enää riitä.
– Tuli & Savu -lehdestä on haluttu tehdä sellainen, että se olisi esineenä yhtä ainutkertainen kuin sisällöllisesti. Siksi jokainen lehti on aina erinäköinen, Mikael Brygger selvittää.
Monesti digitaaliseen muotoon siirtymisestä on hyötyä, sillä silloin asiat siirtyvät hakukoneiden saavutettaviksi. Toisaalta on paljon sellaista, jota edelleen halutaan pitää paperilla.
– Olemme yhä fyysisiä olentoja fyysisessä maailmassa. Meillä on pitkä traditio käsin kosketeltavista lehdistä. Luulen, että jatkossa vain harkitaan tarkemmin, mitä asioita tehdään paperille, Arja Karhumaa toteaa.
Harkintaa kaivataan Karhumaan mielestä silloinkin, kun lähdetään menemään teknologia edellä. Sen sijaan, että halutaan tehdä sisältöä uuteen hienoon teknologiaan, koska sellainen on olemassa, pitäisi miettiä, missä tietty sisältö tulisi julkaista.
Tuli & Savu -lehdessä julkaistu sisältö tuskin päätyy paperinkeräykseen. Lehti on joka kerta erilainen esine, jota ei halua heittää pois.
Teksti: Tea Kalska
Mikael Bryggerin kuva: Leena Lahti Arja Karhumaan kuva: Sanna Peurakoski.
]]>Ulos lelukaapista – aikuiset leikkijät!2013-06-04T07:31:25+00:002013-06-04T07:31:25+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2cce8c37da994cce811e291c28d57249110a410a4Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Leikki nähdään usein erityisesti lapselle luontaisena toimintana. Lapsen odotetaan leikkivän, koska hän on lapsi. Ja leikkiin kuuluu lelu. Leluja ostetaan lapsille lahjaksi, opetukseksi, seuralaisiksi, huvitukseksi. Lelut ympäröivät ja seuraavat lasta koko leikkivän lapsuuden. Aikanaanhan me kaikki niistä luovuimme, kun tulimme aikuisiksi. Vai luovuimmeko?
Aikuisten leluleikki on taiteen maisteri Katriina Heljakan mukaan jotain, jota on olemassa, mutta jota ei aina tunnisteta eikä siitä oikeastaan erityisesti vielä puhuta. Hänen mukaansa on kuitenkin selvää, että monet tämän hetken aikuiset leikkivät eri tavoin ja ostavat itselleen leluja leikkiäkseen niillä. Heljakka tutki aikuisten leluleikkiä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun tekemässään väitöskirjassa.
− Väitöstutkimukseni tarkoituksena on kasvattaa ymmärrystä aikuisen leluleikin monia ulottuvuuksia kohtaan, Heljakka kertoo. Hän haluaa ”kutsua arastelevat aikuiset lelukaapista ulos” ja samalla virittää keskustelua aikuisista tulevaisuuden lelusuunnittelun ja -tutkimuksen yleisönä.
Rakentaessaan näkymiä aikuisten ja lelujen väliseen vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuteen Heljakka hyödyntää monia eri tutkimusaloja. Näitä ovat muun muassa kirjallisuus, kulttuurihistoria, sosiologia, antropologia, visuaalisen kulttuurin ja muotoilun tutkimus sekä leikin teoria.
Väitöstyössä tarkastellaan niin ikään monenlaisia visuaalisia, materiaalisia, digitaalisia ja populaarikulttuurisia sekä leluteollisuuteen liittyviä aineistoja, joiden avulla jäljitetään leikin ja lelun olemusta. Väitöskirjassa on esitelty suuri määrä eri alojen tutkijoiden näkemyksiä leluista sekä esineinä että leikin työkaluina. Heljakka vertaa tutkimuksessa lelujen kulttuurihistoriaa ja aiempaa leluleikkiin suuntautuvaa leikintutkimusta nykyleluilla tapahtuviin aikuisen leikin muotoihin.
Saadakseen selville miten nykyajan massatuotetuilla leluesineillä leikitään, miten aikuiset lähestyvät ja luovat suhteita leluihin ja mitä lelusuunnittelijat voisivat oppia tästä, Heljakka haastatteli suunnittelijoita, taiteilijoita ja myös ihan vain leluilla leikkiväksi aikuiseksi tunnustautuvia, joihin hän lukeutuu itsensäkin.
− Tutkimukseni mukaan leikkijät määrittävät itse käyttötapansa leluille. Näin ollen leikkijä ratkaisee viime kädessä muotoilijan onnistumisen leikillisen potentiaalin suunnittelijana, Heljakka toteaa.
Haastattelututkimuksensa alueen Heljakka rajasi koskemaan leluja, joille yhteistä on kasvot: nuket, pehmolelut sekä erilaiset ihmistä tai mielikuvituksellisia olentoja muistuttavat hahmot. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä aikuisen leluleikkijän tyyppiä: lelujen keräilijä, leluleikkivä taiteilija, leikkivä suunnittelija sekä tuottelias ja luova ’arjen leluleikkijä’ (toy collector, artist toying, designer at play, the productive and creative dis-player).
Haastatteluissa kävi ilmi, että tutkimuksessa käsitellyillä aikuisten leikkijöiden leluilla on oma leikkiin kuuluva tehtävänsä, ne toimivat paitsi muistisäilöinä, myös itse leikkiä tuottavina esineinä. Lelut kannustavat aikuisia luovaan ja vuorovaikutteiseen, niin kotiympäristössä, sosiaalisessa mediassa kuin taiteessakin tapahtuvaan leikkiin.
− Muotoilijoilla on merkittävä tehtävä kaiken ikäisille suunnattujen leikillisten elämysten ja lelujen suunnittelijoina. Toivon väitöstutkimukseni aloittavan keskustelun aikuisista mahdollisena – ja aiempaa tunnustetumpana – yleisönä tulevaisuuden lelusuunnittelulle ja -tutkimukselle, hän toteaa.
Katriina Heljakka valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta visuaalisen kulttuurin koulutusohjelmasta vuonna 2007. Hän on työskennellyt lautapelisuunnittelijana, taidekriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Tällä hetkellä hän työskentelee leluteollisuuden tutkijana ja asiantuntijana organisaatioissa kuten Women in Toys (WIT) ja ITRA (International Toy Research Association).
Taiteen maisteri Katriina Heljakan väitöskirja Principles of adult play(fulness) in contemporary toy cultures. From Wow to Flow to Glow tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 8.6.2013 klo 12.00 Mediakeskus Lume, Sampo-Sali. Vastaväittäjänä toimii professori Luísa Peixoto de Magalhães Bragan Katolisesta Yliopistosta, Portugalista. Kustoksena toimii Harri Laakso Aalto-yliopiston taiteen laitokselta.
Väitöskirja julkaistaan 2013 Aalto-yliopiston väitöskirjasarjassa ja on saatavissa kesäkuusta 2013 alkaen. Tilaukset Aalto ARTS Books -verkkokirjakaupasta: books.aalto.fi, tiedustelut: artsbooks@aalto.fi, puh. 050 313 7086.
Teksti: Eeva Pitkälä
]]>Leikki nähdään usein erityisesti lapselle luontaisena toimintana. Lapsen odotetaan leikkivän, koska hän on lapsi. Ja leikkiin kuuluu lelu. Leluja ostetaan lapsille lahjaksi, opetukseksi, seuralaisiksi, huvitukseksi. Lelut ympäröivät ja seuraavat lasta koko leikkivän lapsuuden. Aikanaanhan me kaikki niistä luovuimme, kun tulimme aikuisiksi. Vai luovuimmeko?
Aikuisten leluleikki on taiteen maisteri Katriina Heljakan mukaan jotain, jota on olemassa, mutta jota ei aina tunnisteta eikä siitä oikeastaan erityisesti vielä puhuta. Hänen mukaansa on kuitenkin selvää, että monet tämän hetken aikuiset leikkivät eri tavoin ja ostavat itselleen leluja leikkiäkseen niillä. Heljakka tutki aikuisten leluleikkiä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun tekemässään väitöskirjassa.
− Väitöstutkimukseni tarkoituksena on kasvattaa ymmärrystä aikuisen leluleikin monia ulottuvuuksia kohtaan, Heljakka kertoo. Hän haluaa ”kutsua arastelevat aikuiset lelukaapista ulos” ja samalla virittää keskustelua aikuisista tulevaisuuden lelusuunnittelun ja -tutkimuksen yleisönä.
Rakentaessaan näkymiä aikuisten ja lelujen väliseen vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuteen Heljakka hyödyntää monia eri tutkimusaloja. Näitä ovat muun muassa kirjallisuus, kulttuurihistoria, sosiologia, antropologia, visuaalisen kulttuurin ja muotoilun tutkimus sekä leikin teoria.
Väitöstyössä tarkastellaan niin ikään monenlaisia visuaalisia, materiaalisia, digitaalisia ja populaarikulttuurisia sekä leluteollisuuteen liittyviä aineistoja, joiden avulla jäljitetään leikin ja lelun olemusta. Väitöskirjassa on esitelty suuri määrä eri alojen tutkijoiden näkemyksiä leluista sekä esineinä että leikin työkaluina. Heljakka vertaa tutkimuksessa lelujen kulttuurihistoriaa ja aiempaa leluleikkiin suuntautuvaa leikintutkimusta nykyleluilla tapahtuviin aikuisen leikin muotoihin.
Saadakseen selville miten nykyajan massatuotetuilla leluesineillä leikitään, miten aikuiset lähestyvät ja luovat suhteita leluihin ja mitä lelusuunnittelijat voisivat oppia tästä, Heljakka haastatteli suunnittelijoita, taiteilijoita ja myös ihan vain leluilla leikkiväksi aikuiseksi tunnustautuvia, joihin hän lukeutuu itsensäkin.
− Tutkimukseni mukaan leikkijät määrittävät itse käyttötapansa leluille. Näin ollen leikkijä ratkaisee viime kädessä muotoilijan onnistumisen leikillisen potentiaalin suunnittelijana, Heljakka toteaa.
Haastattelututkimuksensa alueen Heljakka rajasi koskemaan leluja, joille yhteistä on kasvot: nuket, pehmolelut sekä erilaiset ihmistä tai mielikuvituksellisia olentoja muistuttavat hahmot. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä aikuisen leluleikkijän tyyppiä: lelujen keräilijä, leluleikkivä taiteilija, leikkivä suunnittelija sekä tuottelias ja luova ’arjen leluleikkijä’ (toy collector, artist toying, designer at play, the productive and creative dis-player).
Haastatteluissa kävi ilmi, että tutkimuksessa käsitellyillä aikuisten leikkijöiden leluilla on oma leikkiin kuuluva tehtävänsä, ne toimivat paitsi muistisäilöinä, myös itse leikkiä tuottavina esineinä. Lelut kannustavat aikuisia luovaan ja vuorovaikutteiseen, niin kotiympäristössä, sosiaalisessa mediassa kuin taiteessakin tapahtuvaan leikkiin.
− Muotoilijoilla on merkittävä tehtävä kaiken ikäisille suunnattujen leikillisten elämysten ja lelujen suunnittelijoina. Toivon väitöstutkimukseni aloittavan keskustelun aikuisista mahdollisena – ja aiempaa tunnustetumpana – yleisönä tulevaisuuden lelusuunnittelulle ja -tutkimukselle, hän toteaa.
Katriina Heljakka valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta visuaalisen kulttuurin koulutusohjelmasta vuonna 2007. Hän on työskennellyt lautapelisuunnittelijana, taidekriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Tällä hetkellä hän työskentelee leluteollisuuden tutkijana ja asiantuntijana organisaatioissa kuten Women in Toys (WIT) ja ITRA (International Toy Research Association).
Taiteen maisteri Katriina Heljakan väitöskirja Principles of adult play(fulness) in contemporary toy cultures. From Wow to Flow to Glow tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 8.6.2013 klo 12.00 Mediakeskus Lume, Sampo-Sali. Vastaväittäjänä toimii professori Luísa Peixoto de Magalhães Bragan Katolisesta Yliopistosta, Portugalista. Kustoksena toimii Harri Laakso Aalto-yliopiston taiteen laitokselta.
Väitöskirja julkaistaan 2013 Aalto-yliopiston väitöskirjasarjassa ja on saatavissa kesäkuusta 2013 alkaen. Tilaukset Aalto ARTS Books -verkkokirjakaupasta: books.aalto.fi, tiedustelut: artsbooks@aalto.fi, puh. 050 313 7086.
Teksti: Eeva Pitkälä
]]>Venetsian biennaali käynnistyy2013-05-31T12:20:08+00:002013-05-31T12:20:08+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c9ec6f0a8480c9ec11e2b7a7b78cb887b774b774Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Venetsian 55. taidebiennaali käynnistyy kesäkuun ensimmäinen päivä ja jatkuu 24. marraskuuta saakka. Mukana on ennätykselliset 88 maata, joiden näyttelyjen lisäksi biennaalialue Giardinissa ja Arsenalessa on tarjolla viitisenkymmentä biennaalitapahtumaa. Taiteen ohella kaupungin valtaavat kesän ja syksyn aikana myös tanssin, musiikin ja elokuvan alan tapahtumat.
Suomi vastaa tänä vuonna oman maapaviljongin lisäksi näyttelystä myös pohjoismaisessa paviljongissa. Suomea biennaalissa edustavat taiteilijat Terike Haapoja ja Antti Laitinen. Heidän näyttelynsä on kuratoinut kolmen Aalto-yliopiston tutkijan, Mika Elon, Marko Karon ja Harri Laakson muodostama kollektiivi Gruppo 111.
Yhteisnäyttelyn nimi, Falling Trees, viittaa vuonna 2011 tapahtuneeseen onnettomuuteen, jolloin puu kaatui myrskyssä Alvar Aalto -paviljongin päälle Giardinin puistossa. Molemmissa näyttelyissä on kyse luonnon, ihmisen ja taiteen yhteydestä.
- Näyttelyn järjestäminen Venetsian biennaaliin on ainutlaatuinen etuoikeus, mutta samalla se on monella tapaa erittäin haastavaa ja jännitteistä, jo paikan sijainnin ja luonnon olosuhteiden vuoksi. Kyseessä oli meille työvoitto. Kullekin meistä tämä kokemus antoi myös paljon aineistoa ja ajatuksia omaa tutkimus- ja opetustyötämme varten, summaa kuraattoriryhmän kokemuksia Aalto-yliopiston taiteen laitoksen johtajana toimiva Harri Laakso.
Näyttelyiden avajaisjuhlassa torstaina puhunut kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki iloitsi, että Suomesta tulee paljon laadukasta kuvataidetta ja kansainvälisiä tekijöitä.
- Luontoaiheet ovat olleet maamme taiteessa aina suosittuja, mutta Falling Trees -näyttelyssä aihetta on käsitelty ainutlaatuisen monitaiteisesti ja näyttävästi. Taiteilijat ovat käyttäneet monenlaisia materiaaleja, tekniikoita ja ympäristöjä teoksissaan, Arhinmäki sanoi.
- Näyttelykokonaisuus tuo esiin asioita, jotka ovat ajankohtaisia kaikkialla maailmassa. Meidän pitää kyetä ratkaisemaan ympäristöön liittyvät ongelmat niin, että maapallo säilyy tulevillekin sukupolville.
Yleisö jonotti avajaisviikolla Terike Haapojan näyttelyyn pohjoismaisessa paviljongissa. Haapoja tutkii taiteen, tieteen ja tekniikan avulla elämän peruskysymyksiä. Hänen kokonaisteoksessaan taide, luonnontieteet ja ympäristöetiikka käyvät vuoropuhelua.
Antti Laitisen näyttely Alvar Aalto-paviljongissa käsittelee ihmisen luontosuhdetta fysiikan lakeja testaten. Laitinen on tuonut Venetsiaan Suomessa kaatamansa ja lajittelemansa aarin metsää kuvina ja koivunhalkoina. Koivut hän on haloista uudelleenrakentanut paviljonkirakennuksen edustalle. Mukana näyttelyssä on myös video- ja valokuvateoksia hänen aiemmista installaatioistaan ja performansseistaan.
Suomen näyttelyiden järjestelyistä biennaalissa vastaa Visuaalisen taiteen keskus Frame.
Lue lisää: frame-finland.fi
]]>Venetsian 55. taidebiennaali käynnistyy kesäkuun ensimmäinen päivä ja jatkuu 24. marraskuuta saakka. Mukana on ennätykselliset 88 maata, joiden näyttelyjen lisäksi biennaalialue Giardinissa ja Arsenalessa on tarjolla viitisenkymmentä biennaalitapahtumaa. Taiteen ohella kaupungin valtaavat kesän ja syksyn aikana myös tanssin, musiikin ja elokuvan alan tapahtumat.
Suomi vastaa tänä vuonna oman maapaviljongin lisäksi näyttelystä myös pohjoismaisessa paviljongissa. Suomea biennaalissa edustavat taiteilijat Terike Haapoja ja Antti Laitinen. Heidän näyttelynsä on kuratoinut kolmen Aalto-yliopiston tutkijan, Mika Elon, Marko Karon ja Harri Laakson muodostama kollektiivi Gruppo 111.
Yhteisnäyttelyn nimi, Falling Trees, viittaa vuonna 2011 tapahtuneeseen onnettomuuteen, jolloin puu kaatui myrskyssä Alvar Aalto -paviljongin päälle Giardinin puistossa. Molemmissa näyttelyissä on kyse luonnon, ihmisen ja taiteen yhteydestä.
- Näyttelyn järjestäminen Venetsian biennaaliin on ainutlaatuinen etuoikeus, mutta samalla se on monella tapaa erittäin haastavaa ja jännitteistä, jo paikan sijainnin ja luonnon olosuhteiden vuoksi. Kyseessä oli meille työvoitto. Kullekin meistä tämä kokemus antoi myös paljon aineistoa ja ajatuksia omaa tutkimus- ja opetustyötämme varten, summaa kuraattoriryhmän kokemuksia Aalto-yliopiston taiteen laitoksen johtajana toimiva Harri Laakso.
Näyttelyiden avajaisjuhlassa torstaina puhunut kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki iloitsi, että Suomesta tulee paljon laadukasta kuvataidetta ja kansainvälisiä tekijöitä.
- Luontoaiheet ovat olleet maamme taiteessa aina suosittuja, mutta Falling Trees -näyttelyssä aihetta on käsitelty ainutlaatuisen monitaiteisesti ja näyttävästi. Taiteilijat ovat käyttäneet monenlaisia materiaaleja, tekniikoita ja ympäristöjä teoksissaan, Arhinmäki sanoi.
- Näyttelykokonaisuus tuo esiin asioita, jotka ovat ajankohtaisia kaikkialla maailmassa. Meidän pitää kyetä ratkaisemaan ympäristöön liittyvät ongelmat niin, että maapallo säilyy tulevillekin sukupolville.
Yleisö jonotti avajaisviikolla Terike Haapojan näyttelyyn pohjoismaisessa paviljongissa. Haapoja tutkii taiteen, tieteen ja tekniikan avulla elämän peruskysymyksiä. Hänen kokonaisteoksessaan taide, luonnontieteet ja ympäristöetiikka käyvät vuoropuhelua.
Antti Laitisen näyttely Alvar Aalto-paviljongissa käsittelee ihmisen luontosuhdetta fysiikan lakeja testaten. Laitinen on tuonut Venetsiaan Suomessa kaatamansa ja lajittelemansa aarin metsää kuvina ja koivunhalkoina. Koivut hän on haloista uudelleenrakentanut paviljonkirakennuksen edustalle. Mukana näyttelyssä on myös video- ja valokuvateoksia hänen aiemmista installaatioistaan ja performansseistaan.
Suomen näyttelyiden järjestelyistä biennaalissa vastaa Visuaalisen taiteen keskus Frame.
Lue lisää: frame-finland.fi
]]>Medialaboratorion Demo Day esitteli uusia pelejä2013-05-30T07:29:22+00:002013-05-30T07:29:22+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c8faa61beecac8fa11e280693dea16bb2d882d88Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Aalto-yliopisto on vahvasti mukana kehittämässä pelialaa Suomessa. Suomen ensimmäinen ”peliprofessori” Perttu Hämäläinen aloitti tehtävässään vuosi sitten – ja tulosta syntyy.
Opiskelijat ovat ideoineet ja luoneet vuoden mittaisen peliprojektin puitteissa useita eri pelejä, joihin sai tutustua Medialaboratorion Demo Dayn aikana keskiviikkona 29.5. Päivän aikana esiteltiin suuri joukko muitakin media-alan opetukseen ja tutkimukseen liittyviä projekteja, joita laitoksella on kuluneen vuoden aikana tehty.
Elämyksellinen peli vaatii pelimaailman sisäisten lainalaisuuksien lisäksi onnistumista kaikilla osa-alueilla: niin tarinan kerronnassa, pelisuunnittelussa, graafisessa suunnittelussa, animoinnissa ja äänisuunnittelussa kuin ohjelmoinnissa ja tuottamisessakin. Kurssin lähtökohtana olikin, että opiskelijat pääsevät harjoittelemaan pelien suunnittelua ja tekemistä yhdessä eri alueiden osaajien kanssa monitieteisessä ja -taiteisessa ympäristössä.
Uuden median kehittäjiä on Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa koulutettu ja aihepiiriä tutkittu jo lähes 20 vuotta. Pelisuunnittelun ja -tuotannon suuntautumisvaihtoehto on ollut käynnissä kolme vuotta.
Sana-na-Rama, oppimis- ja sanapeli lapsille, joka sai jatkokehittelytukea viime viikolla Malmössä pidetyssä Nordic Game -tapahtumassa: http://pintxo.co/sana-na-rama/
Lisätiedot peleistä: yliopisto-opettaja Miikka Junnila p. 040 575 6161, miikka.junnila@aalto.fi
]]>Aalto-yliopisto on vahvasti mukana kehittämässä pelialaa Suomessa. Suomen ensimmäinen ”peliprofessori” Perttu Hämäläinen aloitti tehtävässään vuosi sitten – ja tulosta syntyy.
Opiskelijat ovat ideoineet ja luoneet vuoden mittaisen peliprojektin puitteissa useita eri pelejä, joihin sai tutustua Medialaboratorion Demo Dayn aikana keskiviikkona 29.5. Päivän aikana esiteltiin suuri joukko muitakin media-alan opetukseen ja tutkimukseen liittyviä projekteja, joita laitoksella on kuluneen vuoden aikana tehty.
Elämyksellinen peli vaatii pelimaailman sisäisten lainalaisuuksien lisäksi onnistumista kaikilla osa-alueilla: niin tarinan kerronnassa, pelisuunnittelussa, graafisessa suunnittelussa, animoinnissa ja äänisuunnittelussa kuin ohjelmoinnissa ja tuottamisessakin. Kurssin lähtökohtana olikin, että opiskelijat pääsevät harjoittelemaan pelien suunnittelua ja tekemistä yhdessä eri alueiden osaajien kanssa monitieteisessä ja -taiteisessa ympäristössä.
Uuden median kehittäjiä on Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa koulutettu ja aihepiiriä tutkittu jo lähes 20 vuotta. Pelisuunnittelun ja -tuotannon suuntautumisvaihtoehto on ollut käynnissä kolme vuotta.
Sana-na-Rama, oppimis- ja sanapeli lapsille, joka sai jatkokehittelytukea viime viikolla Malmössä pidetyssä Nordic Game -tapahtumassa: http://pintxo.co/sana-na-rama/
Lisätiedot peleistä: yliopisto-opettaja Miikka Junnila p. 040 575 6161, miikka.junnila@aalto.fi
]]>Antti Auvinen kolmannelle sijalle kansainvälisessä arkkitehtuurikilpailussa2013-05-29T12:21:49+00:002013-05-29T12:21:49+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c85a564af95ec85a11e2b0278fbd39a074bb74bbAalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Kansainvälisessä Green Line Ideas Competition -kilpailussa kolmanneksi sijoittui arkkitehtuurin laitoksen opiskelija Antti Auvinen.
Hänen kilpailuehdotuksensa Green Ribbon vastaa kilpailun asettamaan haasteeseen suunnitella joutomaalle uudenlainen käyttöfunktio Toronton kaupungissa Kanadassa.
Auvisen työ on kaaviomainen luonnos siitä miten Toronton voimalinjojen alle jäänyttä toistaiseksi lähinnä parkkipaikkoina ja jättömaana olevaa tilaa voitaisiin pienin askelein muuttaa kutsuvammaksi paikaksi viettää aikaa. Kumpuileva viherkatettu tekomaasto peittäisi alleen parkkipaikat ja ajaisi tienylitysten kohdalla sillan asemaa.
- Aluksi maastonkappaleista voisi rakentaa vaikka vain yhden. Tämä riittäisi kiinnittämään asukkaiden mielenkiinnon ja johtaisi lumipalloefektiin. Rakennelmat ovat monikäyttöisiä, niissä voi järjestää tilaisuuksia, niiden muotojen alle voi rakentaa vaikka kahvilan tai niiden päälle toteuttaa skeittipuiston! kertoo Antti Auvinen.
Kilpailun yksi päätoteuttaja on torontolainen yritys Workshop Architecture Inc. Kilpailussa kutsuttiin arkkitehteja, maisema-arkkitehdit, suunnittelijat ja taiteilijat luomaan innovatiivisia suunnitelmia julkisesta käytöstä voimalinjojen muodostamaan. Suunnitelmien toivottiin olevan rohkeita visioita huomioon ottaen käytännöllisyys sekä kuljetus- ja turvallisuusasiat.
]]>Kansainvälisessä Green Line Ideas Competition -kilpailussa kolmanneksi sijoittui arkkitehtuurin laitoksen opiskelija Antti Auvinen.
Hänen kilpailuehdotuksensa Green Ribbon vastaa kilpailun asettamaan haasteeseen suunnitella joutomaalle uudenlainen käyttöfunktio Toronton kaupungissa Kanadassa.
Auvisen työ on kaaviomainen luonnos siitä miten Toronton voimalinjojen alle jäänyttä toistaiseksi lähinnä parkkipaikkoina ja jättömaana olevaa tilaa voitaisiin pienin askelein muuttaa kutsuvammaksi paikaksi viettää aikaa. Kumpuileva viherkatettu tekomaasto peittäisi alleen parkkipaikat ja ajaisi tienylitysten kohdalla sillan asemaa.
- Aluksi maastonkappaleista voisi rakentaa vaikka vain yhden. Tämä riittäisi kiinnittämään asukkaiden mielenkiinnon ja johtaisi lumipalloefektiin. Rakennelmat ovat monikäyttöisiä, niissä voi järjestää tilaisuuksia, niiden muotojen alle voi rakentaa vaikka kahvilan tai niiden päälle toteuttaa skeittipuiston! kertoo Antti Auvinen.
Kilpailun yksi päätoteuttaja on torontolainen yritys Workshop Architecture Inc. Kilpailussa kutsuttiin arkkitehteja, maisema-arkkitehdit, suunnittelijat ja taiteilijat luomaan innovatiivisia suunnitelmia julkisesta käytöstä voimalinjojen muodostamaan. Suunnitelmien toivottiin olevan rohkeita visioita huomioon ottaen käytännöllisyys sekä kuljetus- ja turvallisuusasiat.
]]>Näytös13 täytti Suvilahden Kattilahallin väriloistolla2013-05-28T07:51:39+00:002013-05-28T07:51:39+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c76b6dcaeba6c76b11e2b3c0bb72dc1874717471Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelman opiskelijoiden suunnittelemat uudet mallistot esiteltiin yleisölle perjantaina 24. toukokuuta. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun näytöksessä esiteltiin valmistuvien taiteen maisterien sekä kandidaattien kiinnostavia mallistoja.
Huhtikuussa ranskalaisen Hyères Fashion Festival -pääpalkinnon voittaneen tuoreen taiteen maisterin Satu Maarasen kilpailumallisto esiteltiin toukokuisessa näytöksessä. Näytös13 esitteli viime vuoden Hyères-voittajien Elina Laitisen, Tiia Sirénin ja Siiri Raasakan uuden miestenvaatemalliston, joka nähdään myös Pariisin miesten muotiviikoilla.
Toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla vietettiin Pre Helsinki -tapahtumaa. Näytös13 ja torstaina 23.5 järjestetty Creative Currency -seminaari olivat osa uutta suomalaisen muodin tapahtumaviikkoa.
Ilta päättyi palkintoihin
Näytös13 -yhteispalkinnon jakoivat Marimekon Minna Kemell-Kutvonen ja Glorian Mia Dillemuth. Palkinnon arvo oli 1200 euroa ja se luovutettiin Anna-Mari Leppisaarelle. Hänen mallistoaan pidettiin erittäin hyvänä konseptina.
Diesel Award -palkinto myönnettiin Sophie Sälekarille. Palkintosumma oli 1500 euroa.
- On ilo ja kunnia jakaa Diesel-palkintoa jo useatta kertaa. Tänä vuonna palkinnon saa suunnittelija, jonka mallisto on uskalias ja ironinen ja se edustaa myös sitä mitä Diesel on, kommentoi Dieselin edustaja Heikki Salonen.
Ensimmäistä kertaa jaetun 1000 euron arvoisen Aalto Awardin tuomaristo muodostui kansainvälisistä vieraista. Palkinnon tulivat jakamaan kuraattori Karen van Godtsenhoven Momu Fashion Museumista ja A Magazine Curated by -muotilehden päätoimittaja Daniel Thawley.
- Palkinto kuuluu Sophie Sälekarille. Hänen materiaalien käyttö mallistossa on ihailtavaa ja siitä huokuu eleganssia, perustelivat tuomariston edustajat van Godtsenhoven ja Thawley.
Lisätietoja: Tuomas Laitinen, lehtori Vaatetussuunnittelu ja pukutaide tuomas.p.laitinen@aalto.fi, (09) 470 30357
]]>Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelman opiskelijoiden suunnittelemat uudet mallistot esiteltiin yleisölle perjantaina 24. toukokuuta. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun näytöksessä esiteltiin valmistuvien taiteen maisterien sekä kandidaattien kiinnostavia mallistoja.
Huhtikuussa ranskalaisen Hyères Fashion Festival -pääpalkinnon voittaneen tuoreen taiteen maisterin Satu Maarasen kilpailumallisto esiteltiin toukokuisessa näytöksessä. Näytös13 esitteli viime vuoden Hyères-voittajien Elina Laitisen, Tiia Sirénin ja Siiri Raasakan uuden miestenvaatemalliston, joka nähdään myös Pariisin miesten muotiviikoilla.
Toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla vietettiin Pre Helsinki -tapahtumaa. Näytös13 ja torstaina 23.5 järjestetty Creative Currency -seminaari olivat osa uutta suomalaisen muodin tapahtumaviikkoa.
Ilta päättyi palkintoihin
Näytös13 -yhteispalkinnon jakoivat Marimekon Minna Kemell-Kutvonen ja Glorian Mia Dillemuth. Palkinnon arvo oli 1200 euroa ja se luovutettiin Anna-Mari Leppisaarelle. Hänen mallistoaan pidettiin erittäin hyvänä konseptina.
Diesel Award -palkinto myönnettiin Sophie Sälekarille. Palkintosumma oli 1500 euroa.
- On ilo ja kunnia jakaa Diesel-palkintoa jo useatta kertaa. Tänä vuonna palkinnon saa suunnittelija, jonka mallisto on uskalias ja ironinen ja se edustaa myös sitä mitä Diesel on, kommentoi Dieselin edustaja Heikki Salonen.
Ensimmäistä kertaa jaetun 1000 euron arvoisen Aalto Awardin tuomaristo muodostui kansainvälisistä vieraista. Palkinnon tulivat jakamaan kuraattori Karen van Godtsenhoven Momu Fashion Museumista ja A Magazine Curated by -muotilehden päätoimittaja Daniel Thawley.
- Palkinto kuuluu Sophie Sälekarille. Hänen materiaalien käyttö mallistossa on ihailtavaa ja siitä huokuu eleganssia, perustelivat tuomariston edustajat van Godtsenhoven ja Thawley.
Lisätietoja: Tuomas Laitinen, lehtori Vaatetussuunnittelu ja pukutaide tuomas.p.laitinen@aalto.fi, (09) 470 30357
]]>Vihreämpi luksus luo ylellisyyttä rajallisten resurssien maailmassa2013-05-28T07:38:42+00:002013-05-28T07:38:42+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c7699ef15032c76911e28594ebf6f3f992d992d9Aalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Aalto-yliopiston monitieteinen Pack-age, innovatiivinen pakkausmuotoilukurssi järjestettiin jo toisena vuonna. Tänä vuonna kurssin teemana oli vihreämpi luksus, jossa vastuullinen ja ympäristötietoinen suunnittelu kulkee käsi kädessä korkean laadun ja elämyksellisen estetiikan kanssa.
Oppilaat työskentelivät tiimeinä Fazerin, Pyrollin ja Tillanderin toimeksiannoista luoden uusia pakkausratkaisuja suklaalle, koruille ja sushille.
Pack-age on kansainvälisesti ainutlaatuinen
Fazer antoi kurssille kaksi eri tehtävänantoa ja molemmissa brändinä oli Geisha. Toisessa tehtävänannossa rajoitteena oli rasian konepakattavuus ja toisessa tehtävänannossa fokuksena oli käsin pakattava 150 g Geisha lahjapakkaus. Konepakattavaa suklaarasiaa suunnitellut tiimi toteutti ihastuttavan, korurasiamaisen pakkauksen, jonka sisältä paljastuu vaihtuvasisältöinen koristeellinen reunus.
Emma Nermes opiskelee tuotantotaloutta Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa. Tiimin projektipäällikkönä hän sai käyttää organisointikykyään.
"Tiimimme oppi kuinka kone rajoittaa pakkausta. Se teki suunnittelun haastavaksi ja mielenkiintoiseksi", hän kertoo.
Fazer Geishan käsinpakattavaa pakkausta suunnitellut tiimi loi suklaalle herkät kukka- ja origamipakkaukset.
Italialainen Paola Montevecchi opiskelee grafiikkaa yliopistossa Firenzessä, ja on opiskelijavaihdossa Suomessa.
"Arvostan tätä kurssia, meillä Italiassa ei ole mitään vastaavaa. Oikea toimeksianto yritykseltä käytännön suunnittelutehtävineen on ainutlaatuinen juttu."
"Aloin ymmärtää pakkaussuunnitteluprosessia. Kiinnostuin niin, että aion opiskella sitä lisää", hän kertoo.
Madeleine Walcher Itävallasta suorittaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa MA-ohjelmaansa. Hän odotti paljon kurssilta.
"Ja se ylitti odotukseni", hän hehkuttaa.
"Opettajat, oppilaat, toimeksiantajat ja sponsorit olivat kaikki erilaisia taustoiltaan ja kokemuksiltaan. Hyödyimme jokainen niiden yhdistämisestä suunnitteluprojektissa, toimien yhtenä tiiminä", hän sanoo.
Eväitä tulevaisuuteen
Heidi Aitta-Oja Team Tillanderista opiskelee ensimmäistä vuotta Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotoilun maisteriohjelmassa. Hän uskoo yhteistyön tunnetun koruvalmistajan kanssa olevan hyvä referenssi.
"Varsinkin kun haen työpaikkaa. Ryhmätyökokemus on sekin suunnittelijalle plussaa", hän uskoo.
Chian-Ting Hsu tulee Taiwanista. Hän opiskelee Aalto-yliopistossa teollista suunnittelua.
"Tiimimme teki Tillanderille korupakkaukset kartongista, huovasta ja lasista. Sain vertailla niitä kuluttajan vinkkelistä. Käyttäjäystävällisyys on erikoisalaani, joten kurssi oli kuin minulle tehty", hän korostaa.
Philip Zeitler Saksasta opiskelee hänkin teollista muotoilua.
"Pack-age antoi hyvän pohjan pakkaussuunnitteluun. Tiimimme laajensi käsitettä tuotesuunnitteluun", hän kehaisee näyttäen upeaa lasista korupakkausta.
Team Pyroll sushi kehitti haastavalle ja herkälle tuotteelle pahvipakkauksen, jonka erikoisuus oli japanilaisen opiskelijan Koji Oganavin ideoimin aihein kuvitettu mausteliukuri sekä yksilölliset kuvioinnit.
Monialaiset ryhmät
Kurssilla hyödynnettiin Aalto-yliopiston FabLab:n mahdollistamia pikamallinnusmenetelmiä kuten laserleikkausta ja 3D-tulostusta sekä yliopiston erilaisia muotoilun pajoja.
Kussakin tiimissä oli mukana muotoilun, liiketoiminnan ja teknisen tuotannon osaajia. Ideana on käyttää oppilaiden erilaisia kykyjä ja taustoja luovan ryhmätyön resurssina. Monialaisuus yhdistää tietotaitoa, ja synnyttää toimivia ratkaisuja. Eri kansallisuuksia ja työkulttuureja edustavien tiimiläisten opiskelukieli oli englanti. Valinnat projektiryhmiin tehtiin motivaatiokirjeiden perusteella. Valituiksi tuli alle puolet hakijoista.
Projektimuotoista opiskelua tukivat teemaluennot, joissa pakkaussuunnittelua opetti useita opettajia ja asiantuntijoita kuudesta eri näkökulmasta. Opetuksesta vastasivat yhteistyössä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu ja Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu sekä Lahden muotoilu- ja taideinstituutti.
"Pack-age kurssin luennoilla pakkausta ei ajatella suppeasti tuotannon kuluna, vaan alihyödynnettynä mediana, mahdollisuutena herättää kuluttajan mielenkiinto ja arvostus tuotetta kohtaan, parantaa käytettävyyttä ja palvella kuluttajaa vastuullisesti", painottaa kurssin kehittäjä ja koordinoija, designtutkija Markus Joutsela.
"Käyttäjäkeskeisesti suunniteltu pakkaus on hyvä strateginen päätös ja investointi tuotteen haluttavuuteen ja brändiin. Pakkaus on käyttöliittymä tuotteeseen ja se on osa tuotteen elämyksellisyyttä ja käyttökokemusta."
Markus Joutselan lisäksi kurssin opettajina toimivat Kai Rentola, Jouni Paltakari, Sanna Heiniö, Tarja Toikka ja Noora Nylander.
Kurssin yhteistyökumppanit ja sponsorit olivat 2013 Lönnberg Print & Promo, Starcke, Metsä, BOCO Nordic Board Agents and Consultants Ltd., Tullis Russel, Abbey Sheetfeeding, James Cropper, ja SmellMe.
Pakkauskonseptit ja prototyypit julkaistiin päätösjuhlassa Media Factoryssa 17. toukokuuta.
]]>Aalto-yliopiston monitieteinen Pack-age, innovatiivinen pakkausmuotoilukurssi järjestettiin jo toisena vuonna. Tänä vuonna kurssin teemana oli vihreämpi luksus, jossa vastuullinen ja ympäristötietoinen suunnittelu kulkee käsi kädessä korkean laadun ja elämyksellisen estetiikan kanssa.
Oppilaat työskentelivät tiimeinä Fazerin, Pyrollin ja Tillanderin toimeksiannoista luoden uusia pakkausratkaisuja suklaalle, koruille ja sushille.
Pack-age on kansainvälisesti ainutlaatuinen
Fazer antoi kurssille kaksi eri tehtävänantoa ja molemmissa brändinä oli Geisha. Toisessa tehtävänannossa rajoitteena oli rasian konepakattavuus ja toisessa tehtävänannossa fokuksena oli käsin pakattava 150 g Geisha lahjapakkaus. Konepakattavaa suklaarasiaa suunnitellut tiimi toteutti ihastuttavan, korurasiamaisen pakkauksen, jonka sisältä paljastuu vaihtuvasisältöinen koristeellinen reunus.
Emma Nermes opiskelee tuotantotaloutta Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa. Tiimin projektipäällikkönä hän sai käyttää organisointikykyään.
"Tiimimme oppi kuinka kone rajoittaa pakkausta. Se teki suunnittelun haastavaksi ja mielenkiintoiseksi", hän kertoo.
Fazer Geishan käsinpakattavaa pakkausta suunnitellut tiimi loi suklaalle herkät kukka- ja origamipakkaukset.
Italialainen Paola Montevecchi opiskelee grafiikkaa yliopistossa Firenzessä, ja on opiskelijavaihdossa Suomessa.
"Arvostan tätä kurssia, meillä Italiassa ei ole mitään vastaavaa. Oikea toimeksianto yritykseltä käytännön suunnittelutehtävineen on ainutlaatuinen juttu."
"Aloin ymmärtää pakkaussuunnitteluprosessia. Kiinnostuin niin, että aion opiskella sitä lisää", hän kertoo.
Madeleine Walcher Itävallasta suorittaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa MA-ohjelmaansa. Hän odotti paljon kurssilta.
"Ja se ylitti odotukseni", hän hehkuttaa.
"Opettajat, oppilaat, toimeksiantajat ja sponsorit olivat kaikki erilaisia taustoiltaan ja kokemuksiltaan. Hyödyimme jokainen niiden yhdistämisestä suunnitteluprojektissa, toimien yhtenä tiiminä", hän sanoo.
Eväitä tulevaisuuteen
Heidi Aitta-Oja Team Tillanderista opiskelee ensimmäistä vuotta Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotoilun maisteriohjelmassa. Hän uskoo yhteistyön tunnetun koruvalmistajan kanssa olevan hyvä referenssi.
"Varsinkin kun haen työpaikkaa. Ryhmätyökokemus on sekin suunnittelijalle plussaa", hän uskoo.
Chian-Ting Hsu tulee Taiwanista. Hän opiskelee Aalto-yliopistossa teollista suunnittelua.
"Tiimimme teki Tillanderille korupakkaukset kartongista, huovasta ja lasista. Sain vertailla niitä kuluttajan vinkkelistä. Käyttäjäystävällisyys on erikoisalaani, joten kurssi oli kuin minulle tehty", hän korostaa.
Philip Zeitler Saksasta opiskelee hänkin teollista muotoilua.
"Pack-age antoi hyvän pohjan pakkaussuunnitteluun. Tiimimme laajensi käsitettä tuotesuunnitteluun", hän kehaisee näyttäen upeaa lasista korupakkausta.
Team Pyroll sushi kehitti haastavalle ja herkälle tuotteelle pahvipakkauksen, jonka erikoisuus oli japanilaisen opiskelijan Koji Oganavin ideoimin aihein kuvitettu mausteliukuri sekä yksilölliset kuvioinnit.
Monialaiset ryhmät
Kurssilla hyödynnettiin Aalto-yliopiston FabLab:n mahdollistamia pikamallinnusmenetelmiä kuten laserleikkausta ja 3D-tulostusta sekä yliopiston erilaisia muotoilun pajoja.
Kussakin tiimissä oli mukana muotoilun, liiketoiminnan ja teknisen tuotannon osaajia. Ideana on käyttää oppilaiden erilaisia kykyjä ja taustoja luovan ryhmätyön resurssina. Monialaisuus yhdistää tietotaitoa, ja synnyttää toimivia ratkaisuja. Eri kansallisuuksia ja työkulttuureja edustavien tiimiläisten opiskelukieli oli englanti. Valinnat projektiryhmiin tehtiin motivaatiokirjeiden perusteella. Valituiksi tuli alle puolet hakijoista.
Projektimuotoista opiskelua tukivat teemaluennot, joissa pakkaussuunnittelua opetti useita opettajia ja asiantuntijoita kuudesta eri näkökulmasta. Opetuksesta vastasivat yhteistyössä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu ja Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu sekä Lahden muotoilu- ja taideinstituutti.
"Pack-age kurssin luennoilla pakkausta ei ajatella suppeasti tuotannon kuluna, vaan alihyödynnettynä mediana, mahdollisuutena herättää kuluttajan mielenkiinto ja arvostus tuotetta kohtaan, parantaa käytettävyyttä ja palvella kuluttajaa vastuullisesti", painottaa kurssin kehittäjä ja koordinoija, designtutkija Markus Joutsela.
"Käyttäjäkeskeisesti suunniteltu pakkaus on hyvä strateginen päätös ja investointi tuotteen haluttavuuteen ja brändiin. Pakkaus on käyttöliittymä tuotteeseen ja se on osa tuotteen elämyksellisyyttä ja käyttökokemusta."
Markus Joutselan lisäksi kurssin opettajina toimivat Kai Rentola, Jouni Paltakari, Sanna Heiniö, Tarja Toikka ja Noora Nylander.
Kurssin yhteistyökumppanit ja sponsorit olivat 2013 Lönnberg Print & Promo, Starcke, Metsä, BOCO Nordic Board Agents and Consultants Ltd., Tullis Russel, Abbey Sheetfeeding, James Cropper, ja SmellMe.
Pakkauskonseptit ja prototyypit julkaistiin päätösjuhlassa Media Factoryssa 17. toukokuuta.
]]>Yhteistyö, haasteet ja oman rytmin löytäminen ovat osa tietä menestykseen muotimaailmassa2013-05-24T13:10:10+00:002013-05-24T13:10:10+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c47343682a72c47311e29de991acbdd31f6d1f6dAalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Creative Currency -seminaari toi muodin huippuammattilaiset Suomeen keskustelemaan muotimaailman nykyhaasteista.
Panelisteina nähtiin muun muassa muodin eri osa-alueilla työskentelevät Jonathan Anderson, Marc Ascoli, Luis Venegas, Benjamin Bruno, Michel Gaubert ja Karen van Godtsenhoven. Panelikeskustelua moderoi A Magazine Curated by -muotilehden päätoimittaja Daniel Thawley.
Liiketoiminnassa luovuuden ja kaupallisuuden yhteensovittaminen ei ole aivan yksinkertaista haastavassa maailmantilanteessa ja alati muuttuvilla markkinoilla.
– Muotisuunnittelijoiden pitää osata mukautua ympäristöön ja omaksua rooleja, joissa he eivät perinteisesti ole toimineet. Myös yritysten tarve kommunikoida yleisön ja asiakkaiden kanssa kehittyy nopeasti, painotti muotoilun laitoksen johtaja, professori Pirjo Hirvonen avajaissanoissaan.
– Muoti on osa luovaa teollisuutta ja uudenlaista yritystoimintaa. Olisi hyvä keskustella laajemmin siitä, mitä liiketoiminnalta vaaditaan muotialalla, ja millä tavoilla sen pitää sopeutua uuteen ja nopeasti muuttuvaan digitaaliseen aikaan.
Onnistumisen keskeiset piirteet puhuttivat
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että muotialan kilpailut ja palkinnot tukevat uusia suunnittelijoita heidän alkutaipaleellaan. Maineen lisäksi kilpailuvoitoilla voi rahoittaa uuden malliston toteuttamista tai yrityksen perustamista. Ilman taloudellista tukea tuotteita ja tilauksia ei kuitenkaan saada valmistettua.
Eri suunnittelijoiden yhteistyö ja sen tuoma menestys puhutti myös panelisteja. Riskien ottaminen luotettavien ihmisten kanssa onkin oleellinen osa menestystä.
– Avain innovatiiviseen designiin on sellaisen työskentelyrytmin löytäminen, jossa on riittävästi haasteita, jotta emme saisi aivan kaikkea sitä, mitä tarvitsemme, kuvaili tunnetun muotitalon Atelier 32:n perustaja Marc Ascoli.
Viime vuosina Suomesta, ja erityisesti Aalto-yliopistosta, on noussut maailmalle luovia ja ammattitaitoisia suunnittelijoita. Kuitenkin monet heistä menevät töihin ulkomaalaisille muotitaloille. Jonathan Andersonin mielestä yksi syy tähän voi olla Suomen vähäiseksi jäänyt esilläolo.
– Suomen nimeä ja kykyjä pitää ensin tuoda esille muotimaailmassa. Tämän jälkeen on mahdollista suunnittelijoiden yhteistyöllä ja tuella tuoda samat markkinat tänne, Anderson ehdotti.
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijat ja alumni ovat tänä ja viime vuonna tuoneet voitot Hyères Fashion Festivalin Grand Prix’sta, joka on merkittävä ponnahduslauta nuorille suunnittelijoille.
– Ei voi olla sattumaa, että saman alan opiskelijat samasta koulusta palkitaan kansainvälisissä kilpailuissa kaksi kertaa peräkkäin. Opetus on kattavaa ja alalle valmistavaa ja sen taso on vahvasti esillä kyseisissä kilpailuissa, Hirvonen kertoo.
]]>Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Creative Currency -seminaari toi muodin huippuammattilaiset Suomeen keskustelemaan muotimaailman nykyhaasteista.
Panelisteina nähtiin muun muassa muodin eri osa-alueilla työskentelevät Jonathan Anderson, Marc Ascoli, Luis Venegas, Benjamin Bruno, Michel Gaubert ja Karen van Godtsenhoven. Panelikeskustelua moderoi A Magazine Curated by -muotilehden päätoimittaja Daniel Thawley.
Liiketoiminnassa luovuuden ja kaupallisuuden yhteensovittaminen ei ole aivan yksinkertaista haastavassa maailmantilanteessa ja alati muuttuvilla markkinoilla.
– Muotisuunnittelijoiden pitää osata mukautua ympäristöön ja omaksua rooleja, joissa he eivät perinteisesti ole toimineet. Myös yritysten tarve kommunikoida yleisön ja asiakkaiden kanssa kehittyy nopeasti, painotti muotoilun laitoksen johtaja, professori Pirjo Hirvonen avajaissanoissaan.
– Muoti on osa luovaa teollisuutta ja uudenlaista yritystoimintaa. Olisi hyvä keskustella laajemmin siitä, mitä liiketoiminnalta vaaditaan muotialalla, ja millä tavoilla sen pitää sopeutua uuteen ja nopeasti muuttuvaan digitaaliseen aikaan.
Onnistumisen keskeiset piirteet puhuttivat
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että muotialan kilpailut ja palkinnot tukevat uusia suunnittelijoita heidän alkutaipaleellaan. Maineen lisäksi kilpailuvoitoilla voi rahoittaa uuden malliston toteuttamista tai yrityksen perustamista. Ilman taloudellista tukea tuotteita ja tilauksia ei kuitenkaan saada valmistettua.
Eri suunnittelijoiden yhteistyö ja sen tuoma menestys puhutti myös panelisteja. Riskien ottaminen luotettavien ihmisten kanssa onkin oleellinen osa menestystä.
– Avain innovatiiviseen designiin on sellaisen työskentelyrytmin löytäminen, jossa on riittävästi haasteita, jotta emme saisi aivan kaikkea sitä, mitä tarvitsemme, kuvaili tunnetun muotitalon Atelier 32:n perustaja Marc Ascoli.
Viime vuosina Suomesta, ja erityisesti Aalto-yliopistosta, on noussut maailmalle luovia ja ammattitaitoisia suunnittelijoita. Kuitenkin monet heistä menevät töihin ulkomaalaisille muotitaloille. Jonathan Andersonin mielestä yksi syy tähän voi olla Suomen vähäiseksi jäänyt esilläolo.
– Suomen nimeä ja kykyjä pitää ensin tuoda esille muotimaailmassa. Tämän jälkeen on mahdollista suunnittelijoiden yhteistyöllä ja tuella tuoda samat markkinat tänne, Anderson ehdotti.
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijat ja alumni ovat tänä ja viime vuonna tuoneet voitot Hyères Fashion Festivalin Grand Prix’sta, joka on merkittävä ponnahduslauta nuorille suunnittelijoille.
– Ei voi olla sattumaa, että saman alan opiskelijat samasta koulusta palkitaan kansainvälisissä kilpailuissa kaksi kertaa peräkkäin. Opetus on kattavaa ja alalle valmistavaa ja sen taso on vahvasti esillä kyseisissä kilpailuissa, Hirvonen kertoo.
]]>Täpötäydessä Sampo-salissa juhlittiin tuoreita valmistuneita2013-05-24T13:02:48+00:002013-05-24T13:02:48+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c4723c0f95aec47211e29de991acbdd31f6d1f6dAalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Perjantaina juhlitussa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun keväisessä publiikissa taiteen kandidaatit ja maisterit, tekniikan kandidaatit sekä arkkitehdit saivat todistuksensa. Mediakeskus Lumeen Sampo-sali täyttyi todistusten jakoa katsomaan tulleita valmistuneiden ystäviä ja sukulaisia.
Tilaisuuden aloitti arkkitehtuurin laitoksen johtaja Antti Ahlava esittelemällä oman laitoksensa satoa. Arkkitehtuurin laitos on mukana monessa kansainvälisessä rakennus- ja suunnitteluprojektissa ja opiskelijat ovat menestyneet hienosti kilpailuissa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Dekaani otti juhlapuheessaan esille vuoden 2012 aikana syntyneet hankkeet. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun edustamat osaamisalat ovat monella tapaa keskiössä luovien toimialojen kehittymisessä.
- Viime vuodelta hyvä esimerkki toimintamme vaikuttavuudesta oli World Design Capital vuosi, jonka ohjelmistoon korkeakoulumme tuotti yli 30 hanketta. Keneltäkään ei jäänyt varmaankaan huomaamatta koko vuoden yhdeksi symboliksi muodostunut Paviljonki Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon välisellä tontilla. Paviljongin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat arkkitehtuurin laitoksen puustudion opiskelijat ja henkilökunta, puhui dekaani Helena Hyvönen.
Puheessaan dekaani nosti esille myös suurelle yleisölle osin tuntemattomaksi jääneen hedelmällisen kokonaisuuden Wellbeing 365:n, jossa muotoiluosaaminen kytkettiin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja niiden laadun vahvistamiseen.
- Nämä kaksi hanketta ovat hyviä esimerkkejä korkeakoulumme laaja-alaisuudesta. Paviljonki haastoi uudella tavalla kaupunkitilan käyttöä luomalla aidon ja inspiroivan tilan kaupunkilaisten kohtaamiselle. Samalla Paviljonki testasi uusia rakennusteknisiä ratkaisuja osana puurakentamisen mahdollisuuksia, sanoi Helena Hyvönen.
- Wellbeing-kokonaisuus puolestaan luo pohjaa palvelumuotoilun käytölle hyvinvointipalveluiden tuottamisen uusille tavoille. Kumpikin esille nostamistani hankkeista kuvaa korkeakoulun alojen osallisuutta yhteiskunnan kehitykseen ja ratkaisujen löytämistä ajankohtaisiin kysymyksiin, jatkoi dekaani Hyvönen.
Palkittuja opinnäytteitä
Publiikissa jaettiin myös stipendejä ansioituneille opiskelijoille. Varadekaani Ossi Naukkarinen luovutti laitosten myöntämät stipendit elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen Timo Huhtalalle ja Päivi Kettuselle, muotoilun laitoksen Simon Örnbergille, Ai Onolle ja Satu Maaraselle ja median laitoksen Sarun Pinyaratille.
Stipendeillä muistettiin myös kansainvälisesti hyvin ansioituneita viime vuonna valmistuneita Satu Maarasta ja Antti Pesosta. Huhtikuussa ranskalaisen Hyères Fashion Festival -pääpalkinnon voittaneen taiteen maisterin Satu Maarasen kilpailumallisto on niittänyt menestystä. Antti Pesosen ohjaama elokuva Korsoteoria on kerännyt menestystä ensiesityksestään lähtien.
Metex-säätiön palkinto luovutettiin monialaiselle ryhmälle, jossa kolme vastavalmistunutta ovat kukin omien tutkimusalueiden näkökulmasta pohtineet matkustaja-alusten ja risteilypalvelujen kehittämistä. Insinööritieteiden korkeakoulusta valmistuva Oliver Parmasto, Kauppakorkeakoulun kasvatti Yali Wu ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa tutkinnon suorittanut Vesa Ylirisku saivat kiitosta oikeasta elämästä otetun haasteen monialaisesta ja holistisesta lähestymisestä säätiön edustajalta Jussi Neuvolta.
Publiikissa kuultiin lisäksi nyt toista kertaa alumnitervehdys. Alumnipuheenvuoron piti art director Jaakko Veijola. Jaakko Veijola on työskennellyt Suomen mainosalan huipputoimistoissa ja tehnyt markkinoinnin suunnittelua ja brändäystä monille kotimaisille yrityksille. Lisäksi Veijola tekee markkinoinnin, taiteen ja muotoilun rajoja koettelevia teoksia, joita on ollut esillä muun muassa Kiasmassa.
Lisäksi opiskelijajärjestö TOKYO jakoi tilaisuudessa vuoden opettajan palkinnon. Palkinto luovutettiin Marco Rodriguezille. Hän toimii kolmen suunnittelijan muotoilutoimistossa Poiat. Loppuesityksenä yleisöä viihdyttivät Tärähtäneet ämmät eli Katriina Haikala ja Vilma Metteri esityksellään The Masters of life.
]]>Perjantaina juhlitussa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun keväisessä publiikissa taiteen kandidaatit ja maisterit, tekniikan kandidaatit sekä arkkitehdit saivat todistuksensa. Mediakeskus Lumeen Sampo-sali täyttyi todistusten jakoa katsomaan tulleita valmistuneiden ystäviä ja sukulaisia.
Tilaisuuden aloitti arkkitehtuurin laitoksen johtaja Antti Ahlava esittelemällä oman laitoksensa satoa. Arkkitehtuurin laitos on mukana monessa kansainvälisessä rakennus- ja suunnitteluprojektissa ja opiskelijat ovat menestyneet hienosti kilpailuissa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Dekaani otti juhlapuheessaan esille vuoden 2012 aikana syntyneet hankkeet. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun edustamat osaamisalat ovat monella tapaa keskiössä luovien toimialojen kehittymisessä.
- Viime vuodelta hyvä esimerkki toimintamme vaikuttavuudesta oli World Design Capital vuosi, jonka ohjelmistoon korkeakoulumme tuotti yli 30 hanketta. Keneltäkään ei jäänyt varmaankaan huomaamatta koko vuoden yhdeksi symboliksi muodostunut Paviljonki Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon välisellä tontilla. Paviljongin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat arkkitehtuurin laitoksen puustudion opiskelijat ja henkilökunta, puhui dekaani Helena Hyvönen.
Puheessaan dekaani nosti esille myös suurelle yleisölle osin tuntemattomaksi jääneen hedelmällisen kokonaisuuden Wellbeing 365:n, jossa muotoiluosaaminen kytkettiin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja niiden laadun vahvistamiseen.
- Nämä kaksi hanketta ovat hyviä esimerkkejä korkeakoulumme laaja-alaisuudesta. Paviljonki haastoi uudella tavalla kaupunkitilan käyttöä luomalla aidon ja inspiroivan tilan kaupunkilaisten kohtaamiselle. Samalla Paviljonki testasi uusia rakennusteknisiä ratkaisuja osana puurakentamisen mahdollisuuksia, sanoi Helena Hyvönen.
- Wellbeing-kokonaisuus puolestaan luo pohjaa palvelumuotoilun käytölle hyvinvointipalveluiden tuottamisen uusille tavoille. Kumpikin esille nostamistani hankkeista kuvaa korkeakoulun alojen osallisuutta yhteiskunnan kehitykseen ja ratkaisujen löytämistä ajankohtaisiin kysymyksiin, jatkoi dekaani Hyvönen.
Palkittuja opinnäytteitä
Publiikissa jaettiin myös stipendejä ansioituneille opiskelijoille. Varadekaani Ossi Naukkarinen luovutti laitosten myöntämät stipendit elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen Timo Huhtalalle ja Päivi Kettuselle, muotoilun laitoksen Simon Örnbergille, Ai Onolle ja Satu Maaraselle ja median laitoksen Sarun Pinyaratille.
Stipendeillä muistettiin myös kansainvälisesti hyvin ansioituneita viime vuonna valmistuneita Satu Maarasta ja Antti Pesosta. Huhtikuussa ranskalaisen Hyères Fashion Festival -pääpalkinnon voittaneen taiteen maisterin Satu Maarasen kilpailumallisto on niittänyt menestystä. Antti Pesosen ohjaama elokuva Korsoteoria on kerännyt menestystä ensiesityksestään lähtien.
Metex-säätiön palkinto luovutettiin monialaiselle ryhmälle, jossa kolme vastavalmistunutta ovat kukin omien tutkimusalueiden näkökulmasta pohtineet matkustaja-alusten ja risteilypalvelujen kehittämistä. Insinööritieteiden korkeakoulusta valmistuva Oliver Parmasto, Kauppakorkeakoulun kasvatti Yali Wu ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa tutkinnon suorittanut Vesa Ylirisku saivat kiitosta oikeasta elämästä otetun haasteen monialaisesta ja holistisesta lähestymisestä säätiön edustajalta Jussi Neuvolta.
Publiikissa kuultiin lisäksi nyt toista kertaa alumnitervehdys. Alumnipuheenvuoron piti art director Jaakko Veijola. Jaakko Veijola on työskennellyt Suomen mainosalan huipputoimistoissa ja tehnyt markkinoinnin suunnittelua ja brändäystä monille kotimaisille yrityksille. Lisäksi Veijola tekee markkinoinnin, taiteen ja muotoilun rajoja koettelevia teoksia, joita on ollut esillä muun muassa Kiasmassa.
Lisäksi opiskelijajärjestö TOKYO jakoi tilaisuudessa vuoden opettajan palkinnon. Palkinto luovutettiin Marco Rodriguezille. Hän toimii kolmen suunnittelijan muotoilutoimistossa Poiat. Loppuesityksenä yleisöä viihdyttivät Tärähtäneet ämmät eli Katriina Haikala ja Vilma Metteri esityksellään The Masters of life.
]]>Median laitoksen projektit mukana valtakunnallisessa Siivouspäivässä2013-05-24T12:49:19+00:002013-05-24T12:49:19+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c47059d3c544c47011e2ab2f7bf281569f7e9f7eAalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Nyt tulevana lauantaina 25. toukokuuta vietetään Siivouspäivää, joka on vapaaehtoisten järjestämä kansalaistapahtuma kierrätyksen, kirpputorien ja kaupunkikulttuurin ystäville.
Päivä muuttaa kaupungit jättimäisiksi kirpputoreiksi, joilla kuka tahansa voi myydä tai antaa pois tarpeettomia tavaroitaan.
Aalto-yliopiston median laitos on ollut mukana suunnittelemassa Siivouspäivään liittyviä media- ja verkkokonsepteja, joita voidaan hyödyntää Siivouspäivässä ja muissa samankaltaisissa tapahtumissa.
Kolmannen sektorin uusia mediakonsepteja käsittelevän opiskeluprojektin New Media Concepts for the Third Sector kevään 2013 tapaus on Siivouspäivä. Opiskelijat ovat ehdottaneet ja kehittäneet monia toimenpiteitä, joissa hyödynnetään sosiaalisen median verkkoja ja digitaalisia työkaluja Siivouspäivästä tiedottamisessa, sen kehittämisessä ja toteuttamisessa. He ovat voineet vapaasti ehdottaa eri toiminta-aloja kuten markkinointi, koordinointi, suunnittelu, sivutoimet, jotka liittyvät Siivouspäivä-käsitteeseen. Vaatimuksena on, että toimenpiteet eivät edellytä uusia kehitystoimia, vaan sen sijaan niissä hyödynnetään olemassa olevia rakenteita uusilla luovilla tavoilla ja uusissa kokoonpanoissa, ja niitä kokeillaan kevään Siivouspäivässä 25. toukokuuta. Opettajina ovat toimineet Joanna Saad-Sulonen ja Andrea Botero Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.
Siivouspäivän Digitalkoot-päivä maaliskuun 16. päivä oli sekoitus hackathon-tapahtumaa ja perinteisiä talkoita. Tällä tarkoitetaan sitä, että tapahtumaan osallistujat tekevät tiivistä yhteistyötä lyhyen jakson ajan. Tästä tuloksena on työskentelyyn liittyviä ja muita käyttökelpoisia aikaansaannoksia. Tämän projektin osalta tuloksena oli kaksi matkapuhelinsovellusta, digitaalisia videoita ja muita digituotteita Siivouspäivän tiimoilta.
Opettajina projektissa ovat toimineet Joanna Saad-Sulonen ja Andrea Botero Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta sekä Kimmo Karhu Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulusta.
]]>Nyt tulevana lauantaina 25. toukokuuta vietetään Siivouspäivää, joka on vapaaehtoisten järjestämä kansalaistapahtuma kierrätyksen, kirpputorien ja kaupunkikulttuurin ystäville.
Päivä muuttaa kaupungit jättimäisiksi kirpputoreiksi, joilla kuka tahansa voi myydä tai antaa pois tarpeettomia tavaroitaan.
Aalto-yliopiston median laitos on ollut mukana suunnittelemassa Siivouspäivään liittyviä media- ja verkkokonsepteja, joita voidaan hyödyntää Siivouspäivässä ja muissa samankaltaisissa tapahtumissa.
Kolmannen sektorin uusia mediakonsepteja käsittelevän opiskeluprojektin New Media Concepts for the Third Sector kevään 2013 tapaus on Siivouspäivä. Opiskelijat ovat ehdottaneet ja kehittäneet monia toimenpiteitä, joissa hyödynnetään sosiaalisen median verkkoja ja digitaalisia työkaluja Siivouspäivästä tiedottamisessa, sen kehittämisessä ja toteuttamisessa. He ovat voineet vapaasti ehdottaa eri toiminta-aloja kuten markkinointi, koordinointi, suunnittelu, sivutoimet, jotka liittyvät Siivouspäivä-käsitteeseen. Vaatimuksena on, että toimenpiteet eivät edellytä uusia kehitystoimia, vaan sen sijaan niissä hyödynnetään olemassa olevia rakenteita uusilla luovilla tavoilla ja uusissa kokoonpanoissa, ja niitä kokeillaan kevään Siivouspäivässä 25. toukokuuta. Opettajina ovat toimineet Joanna Saad-Sulonen ja Andrea Botero Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.
Siivouspäivän Digitalkoot-päivä maaliskuun 16. päivä oli sekoitus hackathon-tapahtumaa ja perinteisiä talkoita. Tällä tarkoitetaan sitä, että tapahtumaan osallistujat tekevät tiivistä yhteistyötä lyhyen jakson ajan. Tästä tuloksena on työskentelyyn liittyviä ja muita käyttökelpoisia aikaansaannoksia. Tämän projektin osalta tuloksena oli kaksi matkapuhelinsovellusta, digitaalisia videoita ja muita digituotteita Siivouspäivän tiimoilta.
Opettajina projektissa ovat toimineet Joanna Saad-Sulonen ja Andrea Botero Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta sekä Kimmo Karhu Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulusta.
]]>Lämminhenkinen ARTS Exposed yhdisti tekijät ja yleisön2013-05-23T12:45:09+00:002013-05-23T12:45:09+00:00http://arts.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e2c3a69a144752c3a611e2bb65fdfe8172765a765aAalto-www <verkkotoimitus@aalto.fi>Aalto-yliopiston alumni- ja yrityssuhteiden järjestämä ARTS Exposed kokosi joukon Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun alumneita ja nykyopiskelijoita yhteen esittelemään ja myymään töitään Kruunumakasiineille Masters of Aalto-näyttelyn yhteyteen 18.–19.5.2013.
Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja keräsi paikalle satoja taiteen ja muotoilun ystäviä sekä keräilijöitä.
Edellisen vuoden tapaan osallistujat valitsi erillinen raati. Tänä vuonna raati halusi valinnoillaan kehittää tapahtumaa entistä intiimimpään ja näyttelymäisempään suuntaan kuitenkin säilyttäen laajan läpileikkauksen eri aloilta.
- En yleensä osallistu myyntitapahtumiin, mutta tämä vaikutti tasoltaan erilaiselta ja laadukkaammalta”, totesi muotikuvittaja Minni Havas osallistumisensa syyksi.
Myös edellisen vuoden onnistunut tapahtuma houkutteli osallistumaan uudelleen. - Olin mukana viime vuonna ja tapahtumassa oli niin mahtava fiilis, että halusin tulla uudelleen, kertoi suunnittelija Nina Jatuli.
Lämminhenkisen tunnelman lisäksi osallistujat arvostivat tilaisuuden verkostoitumismahdollisuuksia. -Täällä on tosi kiva tunnelma, on mukava jutella ihmisten kanssa ja vaihtaa kokemuksia”, sanoi Henri Halla-aho Studio HH:sta.
Yleisölle ARTS Exposed oli mahdollisuus tutustua ja luoda omakohtaisia kontakteja tekijöihin sekä keskustella heidän töistään. Moni jäi miettimään myös arvokkaampia taide- ja designhankintoja ja aikoo palata suosikkitaiteilijan tuotannon pariin jälkikäteen. Myyntinäyttelyn laajan skaalan ansiosta jokaiselle valikoitui oma suosikkiteoksensa.
- Erityisesti mieleeni jäi Lotta Mattilan Jäniksenkäpälä-korut. Ne olivat niin hienoja, että ostin yhden tyttöystävälleni lahjaksi”, totesi Dodi Trivedi.
Harvinaislaatuinen mahdollisuus nähdä Kruunumakasiinit sisältä päin houkutteli kävijöitä ja tilavalintaa pidettiin erittäin onnistuneena. Myyntinäyttelyn suunnittelusta vastasi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelija Hanna Anonen. Hänelle tärkeintä oli tilan ainutlaatuisuuden hyödyntäminen siten, että teokset pääsivät oikeuksiinsa.
- Suojellun rakennuksen puitteiden sekä suunnittelijoiden toiveiden huomioonottaminen on ollut haastavaa, mutta erittäin antoisa. Tämä on ollut huikea viikonloppu, iloitsi Hanna lopuksi.
Tämä ei jää tähän! Tykkäämällä ARTS Exposedin Facebook-sivustosta pysyt ajan tasalla tulevaisuudessa ja pääset seuraamaan ARTS Exposed 2013 -tekijöiden kuulumisia (esim. uusien tuotteiden lanseeraukset ja näyttelyt): https://www.facebook.com/AaltoARTSExpo
Teksti: Netta Nevalainen
]]>Aalto-yliopiston alumni- ja yrityssuhteiden järjestämä ARTS Exposed kokosi joukon Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun alumneita ja nykyopiskelijoita yhteen esittelemään ja myymään töitään Kruunumakasiineille Masters of Aalto-näyttelyn yhteyteen 18.–19.5.2013.
Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja keräsi paikalle satoja taiteen ja muotoilun ystäviä sekä keräilijöitä.
Edellisen vuoden tapaan osallistujat valitsi erillinen raati. Tänä vuonna raati halusi valinnoillaan kehittää tapahtumaa entistä intiimimpään ja näyttelymäisempään suuntaan kuitenkin säilyttäen laajan läpileikkauksen eri aloilta.
- En yleensä osallistu myyntitapahtumiin, mutta tämä vaikutti tasoltaan erilaiselta ja laadukkaammalta”, totesi muotikuvittaja Minni Havas osallistumisensa syyksi.
Myös edellisen vuoden onnistunut tapahtuma houkutteli osallistumaan uudelleen. - Olin mukana viime vuonna ja tapahtumassa oli niin mahtava fiilis, että halusin tulla uudelleen, kertoi suunnittelija Nina Jatuli.
Lämminhenkisen tunnelman lisäksi osallistujat arvostivat tilaisuuden verkostoitumismahdollisuuksia. -Täällä on tosi kiva tunnelma, on mukava jutella ihmisten kanssa ja vaihtaa kokemuksia”, sanoi Henri Halla-aho Studio HH:sta.
Yleisölle ARTS Exposed oli mahdollisuus tutustua ja luoda omakohtaisia kontakteja tekijöihin sekä keskustella heidän töistään. Moni jäi miettimään myös arvokkaampia taide- ja designhankintoja ja aikoo palata suosikkitaiteilijan tuotannon pariin jälkikäteen. Myyntinäyttelyn laajan skaalan ansiosta jokaiselle valikoitui oma suosikkiteoksensa.
- Erityisesti mieleeni jäi Lotta Mattilan Jäniksenkäpälä-korut. Ne olivat niin hienoja, että ostin yhden tyttöystävälleni lahjaksi”, totesi Dodi Trivedi.
Harvinaislaatuinen mahdollisuus nähdä Kruunumakasiinit sisältä päin houkutteli kävijöitä ja tilavalintaa pidettiin erittäin onnistuneena. Myyntinäyttelyn suunnittelusta vastasi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelija Hanna Anonen. Hänelle tärkeintä oli tilan ainutlaatuisuuden hyödyntäminen siten, että teokset pääsivät oikeuksiinsa.
- Suojellun rakennuksen puitteiden sekä suunnittelijoiden toiveiden huomioonottaminen on ollut haastavaa, mutta erittäin antoisa. Tämä on ollut huikea viikonloppu, iloitsi Hanna lopuksi.
Tämä ei jää tähän! Tykkäämällä ARTS Exposedin Facebook-sivustosta pysyt ajan tasalla tulevaisuudessa ja pääset seuraamaan ARTS Exposed 2013 -tekijöiden kuulumisia (esim. uusien tuotteiden lanseeraukset ja näyttelyt): https://www.facebook.com/AaltoARTSExpo
Moni seminaarin puhujista palautti mieleen kahden vuoden takaisen ajan, jolloin pelot yhteyden katkeamisesta velloivat vahvoina. Yhtä lailla kuitenkin todettiin, että erosta on seurannut hyviäkin asioita.
Tuli & Savu -lehden päätoimittaja, runoilija Mikael Brygger ja graafisen suunnittelun lehtori Arja Karhumaa kertovat, että opiskelijoille on annettu vapaat kädet kokeilla uutta. Bryggerin mielestä tällainen vapaus tukee kokeellista estetiikkaa loistavalla tavalla.
Hänen kilpailuehdotuksensa Green Ribbon vastaa kilpailun asettamaan haasteeseen suunnitella joutomaalle uudenlainen käyttöfunktio Toronton kaupungissa Kanadassa.
Team Pyroll sushi kehitti haastavalle ja herkälle tuotteelle pahvipakkauksen, jonka erikoisuus oli japanilaisen opiskelijan Koji Oganavin ideoimin aihein kuvitettu mausteliukuri sekä yksilölliset kuvioinnit.
"Pack-age kurssin luennoilla pakkausta ei ajatella suppeasti tuotannon kuluna, vaan alihyödynnettynä mediana, mahdollisuutena herättää kuluttajan mielenkiinto ja arvostus tuotetta kohtaan, parantaa käytettävyyttä ja palvella kuluttajaa vastuullisesti", painottaa kurssin kehittäjä ja koordinoija, designtutkija Markus Joutsela.